Ajattelin postailla vähän etukäteisfiiliksiä jo nyt, koska tie tähän pisteeseen on ollut kaikkea muuta kuin helppo! Sanotaan, että vaihtoon lähteminen on pitkä prosessi, joka vaatii paljon vaivannäköä ja etukäteisvalmisteluja ennen lähtöä. Voin kyllä todellakin allekirjoittaa edellisen ja samalla todeta, että itse olen saanut tehdä hommia varmasti vähän muidenkin lähtijöiden puolesta!
Oma prosessini on edennyt kutakuinkin seuraavasti: Kohteeksi valikoitui Filippiinit ja kaikki etenikin suunnitelmien mukaan ja jopa paremmin. Koiranhoitoasiat, matkaseura ja vuokralaisen järjestäminen omaan asuntoon harjoittelun ajaksi järjestyi helposti, mutta siitä se alamäki sitten lähtikin..Ensin koiranhoitaja perääntyi pestistään. Uusi hoitaja järjestyi kuitenkin heti (kiitos ihanan Nooran) ja järjestelyt jatkuivat. Seuraavaksi matkaseura perui lähtönsä täysin ymmärrettävästä syystä, mutta uusi seuralainen onneksi löytyi jo saman päivän aikana (kaukokohteisiin kun ei opiskelijoita yksin lähetetä). Näiden vastoinkäymisien jälkeen seurasi harmaa jakso, jonka aikana lähetin Filippiinien suuntaan arviolta 20 sähköpostiviestiä, joista yhteen vastattiin. Täytimme haastavan ja raastavan kahdeksan sivuisen hakulomakkeen ja maksoin 40 euroa täysin naurettavasta ja epäluotettavasta lääkärintodistuksesta. Homma kosahti kuitenkin kuin senään, kun tämän jälkeen saimme Filippiineiltä ystävällisen kieltävän vastauksen...JEP!
Olin jo heittämässä pyyhettä kehään, mutta koulun kautta järjestyi harjoittelupaikka Ateenasta, joka siinä vaiheessa tuntui melko köyhältä lohdutuspalkinnolta. Pienen mietinnän jälkeen päädyin kuitenkin siihen tulokseen, että jonnekin lähdetään ja Eurooppa tuntui kaiken tämän säädön jälkeen järkevältä ja luotettavalta vaihtoehdolta. Matkaan lähtisin yksin, mikä tuntui myöskin mukavalta ja jännittävältä ajatukselta. Tässä vaiheessa olin kuitenkin menettänyt jo vuokralaiseni ja uuden etsiminen sai alkaa..
Vuokralaisasia Suomen päässä järjestyi melko helposti, mutta Ateenan päässä minulla ei ollut majapaikkaa. Koska olin aikatauluista melkoisesti jäljessä, kaikki Erasmus- vaihtareille tarkoitetut huoneet olivat jo varattuja.Yhden Nigerialaismulkvistien huijausyrityksen jälkeen kämppä järjestyi kuitenkin edellisen vaihtarin suhteiden kautta! Lennot varattuani ajattelin, että homma on saletti ja voin keskittyä olennaiseen, mutta viimeisenä silauksena paluulentoni peruttiin! Sain kuitenkin varattua uudet lennot halvemmalla. Määränpäähän pääsen pari päivää aikaisemmin suoralla lennolla yhden vaihdon sijaan. Vuokralainenkin vaihtui vielä täällä päässä viime hetkellä, mutta vaihdos ei ollut lainkaan huono. Tervetuloa Kriste!
Että näin. Nyt voin sanoa, että kun pääsen koneesta ulos Ateenassa, meinaan marssia baariin ja juoda lasillisen kuohuvaa palkinnoksi uurastuksesta. Tämän seuraavan kuukauden istun koulunpenkkiä kuluttamassa lasten ja nuorten toimintaterapiaopintojen parissa. Eero lähti tiistaina Jenkkilään loppuvuodeksi ja veikkaan, että oma lähtöni on sen vuoksi nyt helpompaa. Vielä on matkavalmistelut vaiheessa, joten hommia riittää syyskuulle. Laitan kuulumisia jälleen lähempänä H-hetkeä.
Ja niille kaikille, jotka eivät vielä tienneet, lähden siis Ateenaan suorittamaan lasten ja nuorten toimintaterapiaharjoittelujaksoa Theotokos- nimiseen järjestöön. http://www.theotokos.gr/english/.
