Leffaa, joulumyyjäisiä, töitä, tippuvia peilejä, vessankorjaushommia ja Patras.

Viime kerrasta onkin aikaa. Sorry. Nyt sitten onkin taas kerrottavaa.

Aloitetaan vaikka leffasta. Oltiin tyttöjen kanssa reilu viikko sitten katsastamassa uusin Harry Potter. Leffa ei ollut kovin erikoinen, mutta on pakko kertoa eräästä ikimuistoisesta eriskummallisuudesta johon törmäsimme. Olin lokakuussa harjoittelupaikkani lasten kanssa elokuvissa ja kesken leffan pidettiin tauko: valot päälle, musa soimaan ja ylös, ulos, pissalle. Ajattelin, että tauko oli lapsia varten ja sinänsä ihan ok idea. NOH, kesken Harry Potterin tämä sama kuitenkin toistui! HP ei kyllä ollut lastenelokuva, että siitä se ei ainakaan johtunut..ainakin meidän suomalaisten mielestä leffafiilis vähän vesittyi, mutta hei, onhan jengin pakko tupakalle päästä! Salin välittömässä läheisyydessä oli tupakointitila..jepulis jee. Outoa.

Viime viikonloppuna (tai viime viikon aikana) keskustassa järjestettiin skandinaaviset joulumyyjäiset. Olin kaivannut viime aikoina niin paljon glögiä ja Fazerin sinistä, että myyjäiset tulivat kuin tilauksesta! Paikan päällä myytiin siis norjalaisia, ruotsalaisia ja suomalaisia jouluherkkuja ja -koristeita. Maksoin suklaastani ökyhinnan ja annoin sen lahjaksi Dimitralle, jolla oli sunnuntaina synttärit. Dimikin ymmärtää hyvän päälle. :) Oli myös mukava istuskella ulkona hyvässä seurassa ja maistella lämmintä (ja aika hyvin tersätettyä) glögiä.

Ja sitten vähän asiaa töistä. Hommat ovat pikkuhiljaa alkaneet tylsistyttää. Olenkin varmaan jo aikaisemmin maininnut, että minulla ei ole paikan päällä toimintaterapeuttiohjaajaa, joten harjoittelu ei anna minulle nammatillisesti juuri mitään uutta. Myös se, etten osaa kieltä riittävän hyvin, vaikeuttaa terapiatilanteiden luomista ja toteuttamista. Olen siis toiminut töissä lähinnä apuopettajana ja välillä joutunut tilanteisiin, joihin opiskelija ei suomessa luultavasti joutuisi. Joskus ei voi kun silmiään pyöritellä ihmetellessään, miten epäammattimaisesti kasvatusalan ammattilaiset toimivat..yritän aina kuitenkin pitää mielessä, että töitä joudun tekemään 4,5 tuntia päivässä ja homma on aika stressitöntä, että kerkeää sitä kai vielä töiden ja harjoittelujen kanssa stressaamaan ja oppimaan myöhemminkin. Puolensa ja puolensa siis..

Mulla on ollu aika huonoa onnea välillä täällä kotona, lähinnä vessan puolella. Kerroinkin muinoin, kun vessanpöntön vesisäiliö irtosi seinästä. Pari viikkoa sitten siivoilin vessaa ja yhtäkkiä peili tipahti sienältä mun päälle. Peili ei ollut missään vaiheessa edes ollut kiinni seinässä, se vain "lepäsi" seinää vasten hyllyllä ja oli vielä sopivasti pyöreä. Heti kun selkäni käänsin, tuo jättiläinen rysähti kankkuni kautta lattialle! Onneksi ostui vaan kankkuun, eikä tippunut esim. varpaille. Mulla ei varmaan enää olisi varpaita siinä tapauksessa. Muistoksi jäi värikäs mustelma, joka ei ole vieläkään täysin kadonnut. Kävin sitten Ikeassa ostamassa tilalle uuden peilin ja kotiin saavuttuani sain tietää, että kämppikselläni olisi jo ollut toinen peili tilalle..great! Tällä viikolla kämpille tuli korjausmiehet fiksaamaan jotain vuotoa vessassa. Kämppis lähti sopivasti evakkoon, mutta vakuutti mulle, että vessaa voi silti käyttää normaalisti. Korjausmiesten saavuttua mulle tuli tietenkin heti tarve päästä vessaan, mutta päätin sinnitellä ja odottaa kunnes he saisivat hommat tehtyä. Tyypit kertoivat sitten lähtiessään, että vessaa ei saisi käyttää seuraavaan neljään tuntiin..ihan kiva. Jostain syystä tuo WC ei siis ole mun puolella.

Ja vielä mukavempia juttuja loppuun. Viime viikonloppuna lähdettiin pienellä porukalla Patraan, joka on Kreikan kolmanneksi suurin kaupunki. Matkaseurani olivat syksyllä ennen Erasmusvaihtoaikaansa olleet noin kuukauden verran Patrassa kielikurssilla ja halusivat näin ollen vielä käydä siellä ennen kotiin lähtöään. Meitä oli matkassa neljä ja meillä kaikilla piti olla majapaikka tiedossa, tytöillä kun oli tuttuja paikan päällä. Saksalainen Sophia ja suomalainen Eerika majoittuisivat kahden Tsekin ja yhden Unkarilaisen kotiin ja minä ja Piia yöpyisimme kreikkalaisen Spiroksen luona. No, täällähän mikään ei ole tietenkään koskaan niin yksinkertaista! Kahta päivää ennen reissua saimme tietää, ettei isäntämme suinkaan olisi Patrassa kyseisenä viikonloppuna. Seuraavaksi jännitimme, missä mahtaisimme Piian kanssa nukkua! Jostain syystä niin isosta kaupungista ei ainakaan netin välityksellä löytynyt sopuhintaisia hostelleja tai hotelleja. Paikan päällä kuitenkin huomasimme, että mahtuisimme kaikki saman katon alle helposti: Sophia nukkui varsin mukavasti lattialla (allaan muhkea kasa vilttejä), Eerika nukkui pienellä sohvalla ja minä ja Piia jaoimme isomman sohvan. Loppu hyvin kaikki hyvin siis. Perjantai-ilta meni kutakuinkin kämpillä turistessa, koska saavuimme melko myöhään. Lauantaina matkasimme Nafpaktos nimiseen pieneen kaupunkiin ja ihailimme siellä maisemia. Kipusimme myös kukkulan päälle tsekkailemaan linnoitusta, joka oli ikävä kyllä mennyt jo kiinni. Ilma oli mukavan lämmin. Illalla oli luvassa luonnollisesti humpsuttelua ja sunnuntai aamupäivä menikin luita keräillessä. Lähdimme lounaan kautta 16.30 bussilla takaisin kohti Ateenaa. Mukava viikonloppu kertakaikkiaan!

Tällaista tällä kertaa. Ihan jo ahdistaa, kun aika rupeaa käymään vähiin. Olen tavannut niin paljon uusia mukavia ihmisiä, etten haluaisi lähteä vielä pitkään aikaan. Kolme kuukautta on aivan liian lyhyt aika! Ette edes usko, kuinka nopeasti aika on kulunut..no, vielä on aikaa jäljellä ja se pitää käyttää tehokkaasti hyväksi! Mitäs kaikkea sitä vielä keksiikään? Parin viikon päästä Anu jo tuleekin viikonloppuvierailulle, mahtavaa! En malta odottaa!:)

Palataan taas rakkaat.

Life is not always a picnic.

Nyt kun olen laskeutunut alkuhuumasta ja avannut silmiäni enemmän, huomaan ympärilläni myös paljon asioita, jotka eivät meillytä silmää/korvaa/mieltä. Seuraavassa meinaan vähän avautua niistä asioista. Jotenkin kuitenkin tuntuu, että kaikkia hulluuksia en pysty koskaan selittämään, ne vaan pitäisi kokea itse. Yritetään eniveis.

Ensinnäkin liikennekäyttäytyminen tässä maassa on ihan omaa luokkaansa! Pahempiakin maita varmasti on, mutta tää on yksi hulluimmista mitä oon eläessäni kokenut. Ensinnäkin autoilijat todellakin väärinkäyttävät tööttiä ja hätävilkkuja, mikä ei varmaan näissä välimeren maissa oo mikään erikoinen juttu, mutta vertaan sitä nyt esimerkiksi suomalaiseen ajokäyttäytymiseen. Töötit raikaa milloin mistäkin syystä. Olen yrittänyt saada selkoa siitä, mihin tarkoitukseen niitä töristellään ja syitä on monia: kivan näkönen misukka, pösilö kanssa-autoilija, "hei mä tuun täältä sun ohi, varo!" ja joskus tuntuu, että myös "ihan muuten vaan tässä tööttäilen"...varsinkin aamuruuhkassa torviorkesteri soittaa aika äänekästä ja ei niin kaunista konserttiaan. Hätävilkkuja taas käytetään aina, kun parkkeerataan, missä ei mun mielestä ole mitään järkeä. Autot myös parkkeerataan ihan minne sattuu! Jalankulkijan vihreä valo ei tarkota yhtään mitään. Aina vähintään kaksi moottoripyöräilijaa ajattelee, että niillä on oikeus ajaa punaisia päin. Poliisit myös ajelevat täällä aina punaisia päin, vaikka eivät hälytysajossa olisikaan. Esimerkillistä. Veikkaan, että jos ylität katua ja auto sattuu tulemaan vauhdilla kohti, oli sitten kumman vihreä tahansa, jäät siinä kisassa kakkoseksi. Liikennesääntöjen noudattamatta jättäminen on vain yksi osa kaikkea, täällä ei välitetä oikein mistään säännöistä! Summauksena voisin sanoa, että jos osaat ajaa autoa Kreikassa, pystyt sen jälkeen ajamaan missä tahansa!

Mainitsinkin jossain aikaisemmassa tekstissä, että kaipaan kohteliaita suomalaisia ja meidän melko nöyrää asennetta. Täällä ihmiset ovat yleisesti, ainakin julkisilla paikoilla, todella töykeitä ja itsekkäitä! Metron saapuessa asemalle, ihmiset pakkautuvat ovien eteen ja voit olla varma, ettei ulos tulevia päästetä rauhassa ensin poistumaan, vaan jokainen vääntää "minä eka"- asenteella, ja kyynärpäitä säästelemättä. Liukuportaissa jäädään aina juttelemaan kaverin viereen niin, ettei kukaan pääse ohi. Harvemmin myöskään pyydellään anteeksi, jos vahingossa (no, vahingossa ja vahingossa) tuuppastaan toista. Joskus jopa tuntuu, että ne ihan ****uillakseen seisovat tiellä ja tuuppivat miten sattuu. Julkisissa kulkyneuvoissa on muuten toinenkin haittapuoli: suurin osa ihmisistä laiminlyö henkilökohtaista hygieniaansa melko rajulla kädellä! Välillä ei tiedä mihin päin kääntyä, kun jengin henki haisee niin pahalle (varsinkin aamuisin). Yyy äää kooo.

Kaupassa asiointi on todella hidasta, ainakin mun kohdalla, jos maksan kortilla. Vaikka mulla on sirukortti, joudun aina näyttämään henkkarit, kävelemään kassan taakse näppäilemään tunnuslukuni, jonka jälkeen vielä allekirjoitan kuitin. En pysty käsittämään, miten täällä ollaan näissä asioissa niin jäljessä. Kaikki viralliset maksu- ja paperiasiat väännetään vaikeimman kautta ja yleinen vastaus kysellessä mitä tahansa tuntuu olevan "ööö, tuu huomenna uudestaan". Kärsivällisyyttä Meri...

No, kaikki siis ei aina suju suunnitelmien mukaan sujuvasti (paitsi hauskanpito ja stressittä eläminen. Ei paha), kämpän suhteen olisi voinut käydä parempikin mäihä (en ees jaksa alottaa siitä), lakkoja on vähän väliä ja koulu on ollut äänestyksen takia suljettuna kaksi viimeistä maanantaita (eli ei kielikurssia. Onko se sitten hyvä vai huono...). Nää hommat on kuitenkin aika kärpäsen kakan kokosia, kun ajattelee tän maan tilannetta yleensä. Ne kaikki älyttömät jutut mitä me luetaan Hesarista, ja joille me jopa välllä nauretaan, ei aina naurata täällä, kun näkee ne  seuraukset livenä. Kreikka on ihana paikka lomailla, mutta ei tartte olla täällä kuin kuukausi, niin se näyttää myös sen toisen puolensa..en tiedä millä nää ihmiset täällä elää! Suomi on todellinen lintukoto ja olen tosi onnekas, kun saan asua maassa, jossa hommat sujuu melko hyvin ja saan valtiolta rahallista tukea ja kunnon palkkaa työstäni (kunnollista verrattuna kreikkalaisten palkkaan). Täällä tarvitaan todella iso muutos ihmisten asenteissa, ennen kun tästä suosta noustaan. Kreikkalaisten mentaliteetti on muuten kans sellanen juttu, mitä en pysty selittämään, se pitää kuulla, nähdä ja kokea itse. Se valaisee asioita paljon, ainakin on valaissu mulle. Töissä olen oppinut sen, että vammaisten (ja muiden vähemmistöjen) asema tässä maassa on todella huono: se on stigma, josta vammaiset lapset, aikuiset ja heidän lapsensa kärsivät..on surullista katsoa niitä lapsia töissä, kun tietää että heillä voisi olla edessään niin toisenlainen elämä...täällä perheet eivät saa tukea ja tuntuu, etteivät he edes tiedä, miten vammaisen lapsen kanssa pitäisi toimia ja millaisia tarpeita lapsella on. Yleisesti vanhemmat kai tuntevat syyllisyyttä ja hemmottelevat lapsiaan herkuilla, eivätkä vaadi heiltä juuri mitään. Työ, jota koulussa tehdään menee aika harakoille, kun kotona ei nähdä vaivaa. Tästäkin voisi jatkaa loputtomiin...

Tällä tekstillä kai halusin valaista myös vähän tätä elämän varjopuolta täällä, muttei niin paljon huonoa, ettei paljon hyvääkin! Tapasin eilen töissä ollessani kreikkalaisen tytön Marinan, joka tulee huhtikuussa Helsinkiin vaihtoon. Juttelimme tovin ja lupasin auttaa häntä sitten paikan päällä kaikessa, missä vaan suinkin pystyn! Marina sai siis henkilökohtaisen tutorin ja meikäläinen saa kreikkalaisen kaverin suomeen! Mahtavaa! Käväsin  tänään myös vihdoin Akropolilla ja näky oli vaikuttava. Suosittelen kaikille. Tää kaupunki todella osaa yllättää ja näyttää kahdenlaiset kasvot. Ensi viikolla suunnitelmissa on kivuta Lykavittokselle, joka on Ateenan korkein kukkula ja viikonloppuna kävästään varmaan Hydra- saarella. Tietty edessä siintää vielä myös reissut Patraan ja Santorinille.. Nähtävää täällä siis riittää! Joulukuussa on odotettavissa myös vieraita, jeeeee!!! Ja mikä parasta, elämä on täällä aikas ressitöntä!;)

Tässäpä siis tärkeimmät. Jatkan ihmettelyä, nauttimista, pinnan venyttämistä, hauskanpitoa, "opiskelua" ja yllättymistä täällä Ateenassa ja toivon teille sinne lunta, eli valoa harmauteen! Filakia.

Erasmus!

Olen Erasmus! Muutama viikko sitten kävin ensimmäisissä Erasmusbileissä, niinkuin jo jossain aikaisemmassa kirjoituksessani mainitsin. Bileissä oli kuitenkin aivan liikaa porukkaa, eikä siellä mun mielestä ollut kauhean mukavaa. En sillion jatkanut iltaa muiden Erasmusten kanssa, vaan pakenin Kreikkalaisten kavereideni pariin. Viime viikonloppu oli kuitenkin pelkästään Erasmusta ja kivaa oli!

Kuulin eräältä suomalaiselta vaihtaritytöltä hyvin eriskummallisista bileistä, jotka järjestettäisiin perjantaina metroasemalla! Mun mielestä idea oli niin kreisi, että bileisiin olisi pakko mennä. Liettualainen Dalia lupasi lähteä seuraksi. Karttaa katsottuamme selvisi, ettei bileitä suinkaan metroasemalla järjestettäisi, vaan 10 minuutin kävelymatkan päässä Fixin asemalta alikulkutunnelissa. Miedän molempien kartat eivät kuitenkaan ulottuneet aivan sinne saakka, joten jouduimme suunnistamaan tovin. Meitä ei aluksi ollut paikalla montaa, mutta tunnelissa oli dj, joka soitti hyvää musiikkia sekä baari, joten se riitti meille. Eräs toinen vaihtarikaverini, suomalainen Piia saapui paikalle kavereidensa kanssa parin tunnin kuluttua ja kahdelta tunneli olikin jo melko tukossa ja tunnelma katossa! Kukaan ei ollut kuitenkaan ajatellut, että jossain vaiheessa ihmisille voi tulla tarve päästä vessaan..näky oli siis kuin suomessa konsanaan ja ihmiset ravasivat pusikoissa. Olin tehny virhearvion laittaessani korkkarit jalkaan. En osannut odottaa, että istumapaikkoja ei juuri ollut tarjolla ja ennen kolmea mun päkiät huusi jo hoosiannaa ja oli pakko lähteä taksin metsästykseen..itkua vääntäen löysin vihdoin keltaisen auton ja sain helpotuksen. Voin kertoa, että nämä bileet oli erikoisimmat, missä olen koskaan ollut! Hauskaa! Jälkeen päin ymmärsin, miksi bileet oli ollut mahdollista järjestää: viime viikonloppu oli vaaliviikonloppu ja kreikkalainen tuttuni kertoi, ettei poliiseja näy silloin missään..jep..

Launtaina keli oli mahtava ja vietin päivää vaihteeksi kreikkalaisessa seurassa. Vuorossa oli jalkapalloa Dimitran ja Vasiliksen kanssa. Pelailut jäivät kuitenkin lyhyeen ja päätimme lähteä satamaan kahville nauttimaan auringosta. Sattumalta ohitsemme kulki eräs belgialainen vaihtarityttö ja hänen poikaystävänsä ja he liittyivät seuraamme. Kerrassaan mukava päivä. Ateena näyttää kovin erilaiselta aurinkoisella säällä. Satama ja meren ranta oli kaunista katsottavaa.

Illalla menin suomalaisen vaihtaritytön (joo, täällä on PALJON suomalaisia) syntymäpäiväkekkereille. En tuntenut tyttöä entuudestaan, mutta menin Piian kutsumana. Paikalla oli samoja tyyppejä kun edellisenä iltana ja meillä oli oikein mukavaa. Puolen yön jälkeen jatkoimme matkaa klubille. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun menisin klubille täällä Kreikassa. Ne on täällä ihan sikahintasia! Sisäänpääsy voi olla helposti 10-15 euroa (sisältäen juoman), mutta silti! Eräs kreikkalainen seurueestamme tunsi kuitenkin klubin omistajan, joten pääsimme sisään ilmaiseksi. Mukavaa vaihtelua oli se, ettei klubilla soitettu pelkästään kreikkalaista musiikkia. Baaritiskillä ei tarvinnut kuitenkaan montaa kertaa käydä: kaksi juomaa, joista toinen oli pieni olut, maksoivat 21 euroa!!! Tanssittiin non stopina (mulla oli tällä kertaa mukavat kengät). Sain uusia mukavia kavereita ja Piian kanssa puhuttiin, josko lähtisimme joku viikonloppu pienellä porukalla käymään Patrassa (he olivat siellä kielikurssilla ennen Erasmusta). Aika jees! Toivottavasti onnistuu, ja miksikäs ei onnistuisi!

Eipä tällä kirjoituksella ollut mitään suurempaa merkitystä, kuhan jotain teille luettavaksi näpräsin :). Ollaan suunniteltu myös mahdollista viikonloppureissua esimerkiksi Volokseen, joka on kaupunki muutaman tunnin päässä Ateenasta. Olisi kiva vähän nähdä mitä Ateenan ulkopuolelta löytyy. Kun Eero tulee tänne 27.12, ajateltiin myös mennä käymään Santorinilla. Onhan sekin pakko nähdä, vaikka saari onkin varmasti kauniimpi kesällä.

En haluu kotiin vielä, mut glögiä jostain syystä haluaisin! Tuokaa mulle jooko? Ja don´t worry äiti, kyllä mä teen muutakin kuin käyn ulkona! Töissä on edelleenkin kivaa, kreikan kieli alkaa sujua ja nyt alan tekee koulutehtävää. Hahaha!

Kreetalla

Kävästiin viime viikolla Kreetalla. Lähdettiin Dimitran kanssa keskiviikkona kolman lautalla (laivalla oikeestaan) kohti Irakliota. Matka kesti n. 7 tuntia ja tietty kaikki mukavat istumapaikat oli varattu. Jouduttiin istumaan suurin osa matkasta buffaravintolan pöydän ääressä. Noh, minähän nukun missä vaan, joten tunnin torkut pöydän ääressä oli ihan peace of cake. En tajunnut ottaa matkalle mitään ajanvietettä, kuten esimerkiksi kirjaa ja yritin löytää laivan myymälästä jotain luettavaa. Ainoa englanninkielinen lehti oli kuitenkin Athens news..halusin jotain hömppää, joten ostin kreikkalaisen naistenlehden, josta en tajunnut hölkäsenpöläystäkään! Kuvat oli kivoja..

Saavuimme Iraklioon kymmenen maissa illalla ja Dimitran veljen Vasiliksen (joo, paljon Vasiliksia ja Ioanniksia täällä…) kaveri oli meitä hakemassa. Vasiliksen kämppä oli melko pieni, mutta aika siisti. Isona miinuksena kuitenkin se, että selkeästi hän polttaa sisällä..yöks…Jätettiin kamat kämpille ja lähdettiin keskustaan Jailhouse- nimiseen baariin, missä Vasilis on töissä. Otettiin parit juomat, mutta oltiin molemmat niin väsyneitä, että ”jo” kahden aikaan lähdimme kämpille. Sänky, jossa nukuin ensimmäisen yön (koska Dimitran selkä oli niin kipeä), oli ”erinomainen”: hetekamalli, jossa keskimmäinen lauta lähti jatkuvasti irti. Toisinsanoen, mun pyllyn kohdalla oli sängyssä iso aukko!

Seuraavana aamuna sää näytti lupaavalta, joten päätimme lähteä rannalle. Ihan ei ollut uintikeli, joten ajattelimme mennä vain istuskelemaan ja nauttimaan. Aurinko ei kuitenkaan paljoa lämmittänyt, kun rannassa tuuli oli aikamoinen. Söimme kuitenkin ostamamme aamupalan ja otimme hauskoja kuvia, joten mukavia muistoja jäi. Siinä vaiheessa kun korvat oli täynnä hiekkaa, läähdimme käppäilemään takaisin kämpille. Lepäilimme parisen tuntia ja illemmalla lähdimme kaikki yhdessä ulos syömään. Menimme melko perinteiseen Kreetalaiseen tavernaan ja annoimme Vasilikselle vapaat kädet tilata safkat (Kreetalla asiakas kirjoittaa itse listaan kaiken, mitä haluaa tilata ja lista annetaan tarjoilijalle. Kätsää). Otimme perinteiseen tyyliin monia pieniä annoksia jaettavaksi. Kreetalaista perinnettä kunnioittaen, ruokailuun kuului olennaisena osana myös Raki…voin kertoa, etten vieläkään ole fani. Ruoka oli taivaallista! Ruoan jälkeen jatkoimme iltaa mm. Jailhousessa tanssien. Viiden aikaan aamuyöstä kömmimme petiin.

Perjantaina nukuimme ymmärrettävästi pitkään. Keli oli viileä ja todella tuulinen. Päätimme Dimitran kanssa lähteä kävelylle kaupungin vanhalle muurille. Kävimme myös tsekkaamassa keskustan nähtävyykisiä. Kun illan suussa saavuimme kämpille, olimme niin syväjäässä, ettei kumpaakaan huvittanut lähteä kylille riekkumaan. Vietimme siis rauhallisen koti-illan ja menimme ajoissa nukkumaan. Ratkaisu oli hyvä, koska lauantaina olimme päättäneet mennä CretAquariumiin katselemaan fisuja. Kahteen asti iltapäivällä nukkuminen ei siis tullut kysymykseen.

Lauantaina heräsimme siis ajoissa ja lähdimme kohti Aquariumia. Reissusta ei ole mitään järisyttävää kerrottavaa, mutta voin kertoa, että näin paljon mielenkiintoisia fisuja ja hain (itseasiassa kaksi)! Hui! Söimme palattuamme keskustaan Goody´s- nimisessä pikaruokalassa (Kreikkalainen yritys, jonka tarjonta on huomattavasti laajempi ja ravitsevampi kuin esim. Mäkkärin…) jättimäiset salaatit, jotka pitivät meidät kylläisinä loppupäivän. Vasiliksella oli lauantaina vapaapäivä, joten päätimme, että lähtisimme yhdessä tanssimaan. Mielessämme oli eräs lattariklubi, jossa meininki oli kyseisenä iltana kuitenkin melko laimea..päädyimme jostain syystä TAAS Vasiliksen työpaikalle Jailhouseen. Tupakansavu, ja sillä tarkoitan siis läpitunkematonta savuverhoa, siinä piskuisessa paikassa sai mut kuitenkin voimaan pahoin ja lähdimme pian jatkamaan matkaa. Toivoimme Dimitran kanssa tanssimusiikkia soittavaa baaria ja siirryimme rannan läheisyydessä sijaitsevaan klubiin. Desibelitaso siinä mestassa oli korvia särkevä (kovin yleistä täällä) ja DJ soitti vain Kreikkalaista pop-musiikkia, jes..tupakansavu tässäkin mestassa oli kuvottava! Musta alkoi tuntua siltä, ettei tämä lauantai-ilta vain ollut mua varten ja tarvitsin muutenkin raitista ilmaa. Lähdin siis takaisin kämpille ja jätin sisarukset humpsuttelemaan keskenään. Aamulla seitsemän aikaan sankarit saapuivat kotiin.

Sunnuntaina tsekkasimme Knossoksen muinaisen kaupungin rauniot. Ne olivat melko vaikuttavat! Käsittämätöntä, että niin vanhat seinämaalaukset näyttivät vieläkin aivan siltä, kuin ne olisi tehty eilen! Kierroksen jälkeen menimme jälleen tavernaan syömään ja loppu ajan istuimme todella makeessa kahvilassa rupatellen. Klo 23.00 lauttamme suuntasi takaisin Ateenaan.

Reissu oli mukava ja muistoksi jäi myös paljon kuvia. Mun netti täällä on surkea, mutta jos pystyn, yritän joku päivä laittaa kuvia tänne teidän nähtäväksi. Facebook- kaverit niitä jo näkevätkin. Palaan taas asiaan, kun on jotain kerrottavaa! Haleja kaikille tasapuolisesti.