Kuulumisia lyhyesti

Geia sas! Ajattelin kerrankin kirjoittaa kuulumisia vain lyhyesti. Viime viikko meni nopeasti. Vatsa oikutteli parina päivänä, enkä sen takia päässyt keskiviikkona töihin asti. Työviikko oli siis vain kolmen päivän pituinen. Perjantaina kävimme Dimitran kanssa syömässä nami nami- ruokaa (Saganakijuusto on muuten MAHTAVAA!) ja jatkoimme iltaa yhteen vakkaripaikoistani Psirissä, Ghost- baariin (siellä on myös karaokea. Olen laulanut :P). Tanssimme ja juttelimme tuttujen kanssa niitä näitä ja ilta venyi taas melko myöhään. Dimitran poikaystävä Vasilis on entinen jalkapalloilija ja ilmaisin innostukseni päästä joku kerta mukaan pelailemaan. Lauantaina sovimme menevämme. Heräilin lauantaina ajoissa ja valmistauduin ensimmäiseen liikunta-annokseeni Kreikassa! Huh! Noh, vetäessäni vessaa, säiliö lähti irti seinästä ja kaikki vedet lensi tietenkin mun päälle! Seisoin hetken pöntön päällä pidellen säiliötä kiinni ja huusin apua! Onneksi Maria oli kotona, muuten olisin varmaan seissyt vessassa koko päivän..korjaaja saapui lopulta ja pääsin hiukan myöhässä pelailemaan jalkapalloa..

Mietä oli "pelaamassa" vain me kolme, Dimitra, Vasilis ja minä. Vasilis opetti meille tekniikkaa jne. Hauskaa oli! Kotiin päästyäni korjaaja oli onneksi juuri lähtemässä ja pääsin suihkuun. Illalla menin ensimmäisiin Erasmuskotibileisiin Victoriaan. Kämppään oli ahtautunut parhaimmillaan 100 ihmistä ja jengi poltti röökiä sisällä..Espanjalaiset hengailivat keskenään, kuten myös ranskalaiset..Eniten juttelin liettualaisten kanssa. Dalia, jonka kanssa bileisiin menin, on liettualainen. Kahden aikaan bileet loppuivat naapurien valitusten takia (yllättävää..). Lähdin Victoriasta jälleen Psiriin tapaamaan kreikkalaisia kavereitani. Jouduin ottamaan taksin, koska Victorian asema oli suljettu. Matkalla juttelin taksikuskin kanssa kreikaksi! Oma puheeni oli kylläkin Grenglishia, Englannin ja Kreikan sekoitusta, mutta selvisin!

Maanantaina meille Erasmuksille järjestettiin tervetuliaisseremonia koululla. Seremonia ei ollut kummoinen, mutta sieltä sai ruokaa ja lahjakassin, jossa oli kaikkea peruskamaa: T-paita, lippalakki, muki, kartta jne. Seremoniasta jatkoin kreikankielentunnille, joka oli taas täyttä höpöhöpöä. Itsenäisen opiskelun ja Dimitran avulla, olen kuitenkin oppinut jo paljon: aakkoset on hallussa ja ymmärrän jonkin verran puhetta ja osaan pikkuisen sitä tuottaakin. Mainittakoon vielä, että sain vihdoin kirjastokorttini!!!

Koulusta suuntasimme Dimitran kanssa Pireukseen ostamaan lauttaliput Kreetalle!! Keskiviikkona klo 15 lähdemme matkaan! Jej! Kirjoittelen taas kuulumisia reissun jälkeen! Halit Suomeen!

Lakkoja ja sen sellaista.

Voi jestas mikä maanantai!!! Eipä mennyt kaikki ihan putkeen. Lähdin aamulla koululle suunnitelmissani mennä ensin hoitamaan loput paperiasiat toimistolle ja hakemaan oppikirjan kielikurssille. Sen jälkeen menisin hakemaan vihdoin kirjastokorttini ja etsimään aineistoa toista tehtävääni varten (tehtävä on aineistohakutyyppinen). Klo 13.30 alkaisi kreikan kielen tunti. Noh, bussilakko oli alkanut tietämättäni juuri sillä sekunnilla, kun astuin ovesta ulos. Odotin bussia kaatosateessa 20 minuuttia, jonka jälkeen otin toisen opiskelijan kanssa taksin koululle. Hintaa reissulle tuli onneksi vain 2,5 euroa per naama.Kirjastossa sain tietää, ettei kirjastokorttiani voitu vieläkään valmistaa (eihän täällä olla oltukaan kun vasta 3 viikkoa…) jostain kumman syystä. Joudun taas odottelemaan viikon, että pääsen seuraavan kerran koululle. Josko sitten? 

Koska en saanut korttia, en myöskään saanut lainata kirjoja, joten en voi vieläkään tehdä tehtävääni..

Menin oppitunnille klo 13.30 ja sain siellä tietää, että tunti olikin alkanut klo 13..sen oli tarkoitus loppua klo 15.30, mutta lopetimmekin jo klo 14. Minun osakseni jäi kuunnella, kun muut oppilaat tekivät harjoituksia, jonka jälkeen harjoittelimme lausumista ja tunti olikin sitten siinä. Opettaja ilmeisesti olettaa, että osaamme nämä aakkoset jo ulkoa! Nenä kiinni kirjaan sitten..

Koska bussit eivät kulkeneet, jouduin kävelemään metroasemalle puoli tuntia. Onneksi matka taittui nopeasti mukavan kreikkalaistytön kanssa, jolta kysyin tietä. Jalkakäytävät ovat täällä aika rapakunnossa, joten loppumatkasta farkut olikin jo ihan kurassa..Ampelokipiin saavuttuani ostin puhelimeen lisää puheaikaa, jota en osannut taaskaan ladata, koska kaikki ohjeet ovat kreikaksi. Onneksi Maria oli kotona auttamassa. Päätin kotiin päästyäni, etten tänään enää astu ulos kämpästäni! (kävin kyllä ostamassa lähikaupasta vähän lohturuokaa ja ulos mennessä astuin tietty maailman isoimpaan lätäkköön).

Onneksi eilinen päivä oli maailman mahtavin! Ilma oli lämmin ja aurinkoinen, joten päätimme Dimitran kanssa lähteä rannalle. Kun tapasin Dimitran, suunnitelmat kuitenkin muuttuivat: lähdimmekin Dimin vanhempien ja serkkutytön kanssa heidän ”kesämökilleen” Dilesiin, 45 min. päähän Ateenasta. Perillä kävimme meressä uimassa, söimme ja kävimme kävelyllä. Voi kun kaikki sunnuntait voisivat olla saman laisia!

Viime viikko meni nopeasti.Viikonloppu meni viihteen puolelle: perjantaina kävimme Dimin, Dimin poikaystävän Vasiliksen ja Vasiliksen kavereiden kanssa perinteisessä Bouzouki- ravintolassa, lauantaina treffasin parin suomalaisen vaihtaritytön kanssa ja sunnuntai olikin aika legendaarinen..Menin Chrisin kanssa käymään oluella kahdeksan aikaan ja palasin reissultani klo 5 aamulla. Kävimme Chrisin työpaikoilla, parissa baarissa, jossa toisessa innostuin laulamaan karaokea. Lopulta lauloin duettoa Karaokeisännän kanssa..varmaan sanomattakin selvää, etten mennyt seuraavana aamuna kielikurssille. Hupsista! (sori äiti).

Tiistaina ei tarvinnut tosiaan mennä töihin, koska koululla oli lakko, joten työviikkoni supistui kolme päiväiseksi. Kohokohta töissä oli perjantaina, kun hoidin aamulaulut sun muut itsekseni kreikaksi!:) Opettaja oli tyytväinen. Sain myös luvan olla pois töistä viikon päästä perjantaina, joten Kreetan reissu toteutuu! Lähdemme keskiviikkona (torstaina on joku no work- päivä) ja palaamme maanantaina. Mahtavaa! Työharjoittelupaikkani on ollut aivan mahtava, eikä aamuisin harmita herätä töihin. Lapset ovat edelleen ihania, mutta 4,5 tuntia on aivan riittävä päivän pituus. Koko ajan pitää olla silmät selässä!

Olen alkanut huomaamaan eroja kreikan ja suomen kulttuurien välillä yhä enemmän. Kaipaan suomesta, uskokaa tai älkää, ystävällisiä ja kohteliaita ihmisiä! Täällä etenkin vanhemmat naiset osaavat olla aika töykeitä ja harvemmin pyydetään anteeksi jos astutaan metrossa varpaille tms. Dimitra on siis aivan oikeassa sanoessaan, että suomalaiset ovat mukavia ja kohteliaita. Legendaariset kreikkalaiset miehet ovatkin sitten ihan oma lukunsa! Tuntuu kuin olisin avaruusolio, tai joku uusi keksintö, jota tökitään, töllötellään, ihastellaan ja ihmetellään. Jopa poliisin, jolta kysyin tietä eräänä päivänä, oli pakko heittää joku imarteleva kommentti ulkonäöstäni! En oikein vielä tiedä, miten tähän huomioon pitäisi suhtautua. Onneksi mulla on Dimitra, joka kertoo, miten näitten machomiesten kanssa pitää toimia!:D Elämä on täällä kiireettömämpää, mikä on sopinut mulle hyvin. Miinuksena siinä on se, että kun tosissaan haluaa jotain saada aikaiseksi, hommat ei onnistu. Kaikki systeemit täällä ovat aika kivikautisia.

Vaikka tämä päivä menikin vähän penkin alle ja vaikka olekin pyörällä päästäni näiden ihmisten ja ihmeellisyyksien kanssa, olen saanut  uusia kavereita ja jopa yhden ihanan ystävän ja nauttinut jokaisesta päivästä. On mukava huomata, kuinka ainakaan vielä stressi ei ole päässyt yllättämään. Jospa nyt vain pääsisi niiden tehtävien kimppuun pikkuhiljaa…

Ensi kertaan taas. Filakia!

P.S. Ilmat on aika mukavat edelleen. Yli 20 asteessa mennään joka päivä, mutta usein satelee. Ei silti huono keli lokakuussa :)

Työharjoittelu alkanut!

Ensimmäinen viikko harjoittelua takana! Aloitetaan vaikka siitä. Olen työharjoittelussa Theotokos nimisessä koulussa, jossa oppilaina on kehitysvammaisia lapsia ja nuoria. Työskentelen ryhmässä, jossa on kuusi lasta ja opettaja, joka on koulutukseltaan psykologi ja erityisopettaja. Lapset ovat iältään 6-12 vuotiaita ja kahdella heitä on Downin syndrooma ja lopuilla autistisia piirteitä ja muita vaikeuksia, suurimmaksi osaksi kommunikoinnin saralla.

Olen sopeutunut ryhmään hyvin ja opettaja on otettu siitä kuinka nopeasti olen oppinut kieltä. Ryhmässä oppii hyvin, koska suurin osa lapsista ei puhu juuri lainkaan ja heille toistetaan vain yhtä tai muutamia sanoja. Olen saanut osallistua alusta saakka niin paljon kuin haluan ja opettaja kyselee minulta mielipidettäni usein ja kehittelemme tehtäviä yhdessä. Päivä alkaa yhdeksältä ja 13.30 bussit lähtevät viemään oppilaita kotiin. Ei siis paha työpäivä. Tykkään!:) Päivät noudattelevat samaa kaavaa, mutta toiminnat hiukan vaihtelevat. Tiistaisin ja perjantaisin lapsilla on liikuntaa ja torstaisin vanhemmat oppilaat pitävät kahvilaa, josta lapset voivat ostaa esimerkiksi toasteja ja mehua. Ostin itsekin toastin ja Frappen, hyvää oli!

Kuljin ensimmäisenä päivänä koululle koulun omalla bussikuljetuksella, joka on ilmainen. Seuraavana päivänä kokeilin kuitenkin julkista liikennettä ja jatkossa menen ainakin aamulla koululle metrolla ja bussilla, koska saan siten nukkua tovin pidempään. Takaisin päin olen kulkenut koulubussilla. Onneksi julkisilla kulkeminen on täällä helppoa! Ryhmässä on mukana maanantaisin (itse olen silloin kielikurssilla), keskiviikkoisin ja perjantaisin myös kreikkalainen toimintaterapeuttiopiskelija Eva, jonka kanssa tulemme myös hyvin toimeen. Hän ja opettaja puhuvat hyvää englantia, joten minäkin pysyn paremmin kärryillä.

Maanantaina alkoi kielikurssi. Kokemus oli vähintäänkin mielenkiintoinen. Tapasimme opettajan kirjaston edessä klo 11 ja porukkaa valui paikalle pikkuhiljaa. Epäonnekseni huomasin, että porukassa oli mun lisäksi ainakin seitsemän suomalaista tyttöä! Angstasin sitä jonkin verran ja kun tytöt rupattelivat keskenään, pysyttelin loitommalla. Tottakai tytöt olivat mukavia ja myöhemmin jo juteltiinkin yhtä sun toista. Ihmettelin hiukan, kun ”kielikurssi” aloitettiin kirjastoesittelyllä, joka tapahtui englanniksi. Tämän jälkeen jäimme kirjastoon istumaan hömistyneinä ja tietämättöminä siitä, tuleeko opettaja enää ollenkaan paikalle. Onneksi hän kuitenmin saapui ja tunti kesti, noh, puolisen tuntia. Sen aikana opettelimme esittelemään itsemme ja ”opettelimme” myös aakkoset. Tämän jälkeen sovimme treffit Monastirakin asemalle klo 13.30, josta suuntaisimme vanhaan kaupunkiin. Liikenteessä oli kuitenkin ruuhkaa ja suurin osa , opettaja mukaan lukien, löysi itsensä paikalle reilut puoli tuntia myöhässä. Kierros ei kestänyt kauaa ja sen aikana opettaja pääasiassa kertoi meille kaupungin historiasta. Tästä lähtien kielikurssi, siis ihan se tunti, pidetään maanantaisin ja satunnaisina päivinä käymme kierroksilla Ateenan museoissa, Akropolilla jne. Ihan jees.

Vapaa-aikanani olen pääasiassa hengaillut Dimitran kanssa. Olemme kävelleet ympäri kaupunkia, ihailleet nähtävyyksiä vähän korkeammalta ja Dimi on opettanut mulle vähän kieltä. Tänään alkaa viikonloppu ja kämppä on taas yksin mun käytössä, kun Maria lähti vanhempiensa luokse juhlimaan syntymäpäiviään. Maria pyysi mua mukaan, mutta olin jo sopinut muuta ja paikka on tunnin ajomatkan päässä Ateenasta. Tänään mennään Dimin kanssa Exarghiaan illastamaan, jonka jälkeen tavataan muita Dimin kavereita. Exarghia on se paikka, jossa oltiin myös viime perjantaina ja se on edelleen tähän astinen suosikkini kaikista illanviettopaikoista!

Tiistaina ei tarvitse mennä töihin, koska koulussa on lakko! Haha! En oikein ymmärtänyt mikä lakko, mutta enivei. Tämä viikko on ollut aika vilpoinen ja tuuli tekee siitä kylmemmän. Ensi viikolla pitäisi taas olla lämpimämpää. Dimitran veli asuu Kreetalla ja eilen selvisi, että hän ottaa meidät vieraakseen ja pääsen käymään Kreetalla! Mahtavaa! Ajankohta on vielä auki.

Kaikkea hullunkurisuutta tästä paikasta on mahdotonta kuvata, mutta joka päivä on tuonut uusia kokemuksia. Tänään mm. sain pienoisen sätkyn, kun Maria oli lähtenyt vanhemmilleen ja yhtäkkiä ovesta sisään paukkasi Marian mummo! Mummo kävi vain kastelemassa parvekeen kasvin ja olettaakseni halusi, että myös minä pidän siitä huolta (sen mitä nyt ymmärsin).

Sain myös vihdoin opiskelijakorttini (itseasiassa olin yllättynyt kuinka nopeasti se saapui). Palvelu oli erinomaista: Ioannis toi sen minulle keskustaan, kun olin Dimin kanssa kahvilla. Löysin lähimmän opiskelijaravintolan pienen etsiskelyn jälkeen (kukaan paikallisista opiskelijoista ei tiennyt missä se on..). Ravintolasta saan ilmaisen ruoan joka päivä. Syötävää on paljon: keitto, lämmin ruoka, salaattia, leipää ja hedelmää! Ruoka on maukasta ja koska se on ilmaista, käyn siellä totta kai joka päivä töiden jälkeen!

Toistaiseksi ainakin kaikki on siis erinomaisesti. Erilaiseen rytmiin (täällä valvotaan myöhään) ja kulttuurieroihin totutteleminen vie tietenkin aikansa, mutta mielestäni olen sopeutunut hyvin. Paikallisista huomasin sen, että he ovat ERITTÄIN isänmaallisia. Politiikasta en lähtisi heidän kanssaan väittelemään, vaikka välillä he puhuvatkin todella ristiriitaisesti tilanteestaan. Joka seinässä on iskulauseita ja poliittisia kommentteja. Olen katsonut parhaakseni olla kommentoimatta juuri mitään. Rahasta ja palkasta puhuminen ahdistaa, koska täällä kukaan ei tienaa mitään! Vaikka mielestäni esimerkiksi toimintaterapeutin palkka Suomessa on liian alhainen, Kreikan tilanteeseen verrattuna pitäisi kai vain olla onnellinen, että tulee hyvin toimeen.

Tämä tässä tällä erää. Palailen taas astiaan, kun on jotain kerrottavaa. Lähden tästä ihailemaan Ateenan iltaa ja yötä! Mukavaa viikonloppua kaikille!

Filakia!

"JOS kaikki menee niin kuin pitää..." ja muuta mukavaa.

Ok. Ensimmäiset hämmentävät päivät takana ja nyt on hetki aikaa hengähtää ja kirjoitella kuulumisia.  Olen jo kotiutunut näille kulmille ja muodostanut kiintymyssuhteen huoneeseeni. Asun Ampelokipin alueella, joka on vain parin metropysäkin päässä keskustasta. Lähellä on Panormoun alue, joka on suosittu yöelämäkeskus, yksi monista.

Torstaina heräilin jo suht aikaisin ja koska kämppikseni nukkui myöhään, lähdin keskustaan yksin. Koska en tietenkään vielä tiennyt suosittuja alueita, hengailin pääasiassa vain pääkaduilla. Neljältä oli aika tavata opettajani Ampelokin asemalla. Olin jostain syystä päässäni ajatellut, että opettajani on nainen ja yllätys olikin aikamoinen, kun vastassa oli viisikymppinen mies! Istahdimme viereiseen kahvilaan, jossa muuten join ensimmäisen (enkä varmastikaan viimeistä) Frappen, eli kylmän kahvijuoman. Namskis! Keskustelimme opettajamme kanssa tietenkin tulevasta harjoittelustani ja loppupeleissä kaikesta muustakin. Hauska veikko tuo Ioannis! Täysin erilainen kuin yksikään Suomessa tuntemani toimintaterapeutti. Herra Politiksen (kuten häntä täällä kutsutaan) mukaan kyselin PALJON kysymyksiä ja hän vastasi kaikkeen vain yksinkertaisesti: ”kaikki selviää aikanaan, älä huoli”.

Kun tapaaminen oli ohi, hän oli tyytyväinen, koska näytin silminnähden rentoutuneemmalta. Hän oli myös järjestänyt paikallisen toimintaterapuettiopiskelijatytön Dimitran viemään minut perjantaina toimistolle hoitamaan pakolliset paperiasiat pois päiväjärjestyksestä. Dimitra on 22-vuotias IHANA tyttö, joka suoritti keväällä Erasmus-vaihdon Helsingissä. Oli ihanaa, kun sain puhua ihmisen kanssa, joka osasi englantia! Kämppikseni ei osaa englantia kovinkaan hyvin, joten kommunikointimme on hiukan takkuista. Ja minähän en ainakaan vielä puhu kreikkaa. Sovimme Dimitran kanssa tapaamisen torstaille klo 8.30 Ampelokipin metroasemalle, josta matkustaisimme yhdessä toimistolle ja koululle.

Perjantaina sitten hoisimme asioitani monta tuntia, koska täällä MIKÄÄN ei ilmeisesti toimi niin kuin pitää, tai ainakaan nopeasti! Nyt ymmärsin mitä herra Politis tarkoitti, kun hän toitotti ”JOS kaikki menee niin kuin pitää…”. Kolmen paperilappusen saaminen (yksi ruokailukorttia, yksi kirjastokorttia ja yksi opiskelijakorttia varten) kesti 1,5 tuntia! Kaiken lisäksi opiskelijakorttia en saanut, koska uudet kortit eivät olleet vielä saapuneet, kirjastokorttia he eivät vain voineet jostain syystä juuri sillä hetkellä teettää, joten ainoana konkreettisena tuloksena oli siis ruokailukortti. Eipä siinä mitään, mutta edes virallisella opiskelijatodistuksella ja henkkareilla en täällä saa opiskelijabussilippua, vaan minulla pitää olla se typerä lärpäke todisteena!!!

Herra Politis oli sopinut erään toisen opettajan kanssa, että tämä veisi minut tiistai aamuna Theotokokseen, jossa harjoitteluni siis tapahtuu. Hyvä, koska yksin tuskin heti osaisin perille suunnistaa. 

Seuraavaksi suuntasimme Dimitran kanssa keskustaan hankkimaan minulle paikallista liittymää ja nettiyhteyttä, koska Marian kertomasta poiketen, kämpilläni ei ole langatonta nettiyhteyttä…liittymän hankkiminen onnistui suht helposti, paitsi että he halusivat henkkareistani kopion. Lähdimme teettämään kopiota kulman takana sijaitsevaan kopioliikkeeseen ja törmäsimme kadulla poliiseihin ja lukuisiin kameramiehiin. Jälkeenpäin selvisi, että virastotalossa, jonka ohi kuljimme oli juuri noin kymmenen minuuttia aikasemmin yritetty tappaa joku virkamies (näin ainakin ymmärsin)! Paikalla oli siis ammuskeltu ja käsittääkseni joku oli ainakin loukkaantunut. Onneksi emme olleet paikalla aikasemmin…Enivei, liittymän hankinta onnistui, mutta nettiyhteyttä en voi täällä hankkia (ainakaan peruspakettia kk-maksulla), koska minulla ei ole jotain ihme tunnusta/numeroa, koska en ole kreikkalainen, enkä asu täällä vakituisesti! JUST! Ainoa vaihtoehto oilsi ollut ostaa tikku 50 eurolla ja sitten ladata siihen jotain creditejä…vähän liian kallista lystiä! Olkoon.

Nämä asiat siis toistaiseksi ainakin esimerkkinä siitä, ettei täällä mikään toimi niin kuin pitäisi! Siihen sitten vissiin tottuu. Heh.

Torstai- iltana muuten tapasin tuossa Panormoun alueella paikallisen Chrisin kanssa (Chris on jo Suomen päässä hankittu kontakti, meillä on yhteinen tuttu). Käväsimme parilla drinkillä ja Souvlakilla. Chris tietenkin halusi maksaa koko lystin. Nice. Hän olisi vielä tietenkin halunnut viedä minua autollaan Plakan (yksi viihdekeskittymä) alueelle drinkeille, mutta tässä vaiheessa vielä kieltäydyin ja pelasin varman päälle.

Perjantai-iltana menimme Dimitran kanssa illalliselle kreikkalaiseen tapaan. Ruoka oli mieletöntä!!! Tilasimme sekä kylmiä, että lämpimiä alkupaloja ja jaoimme niitä. Kaikki täällä tekevät niin. Otimme tietenkin perinteisen Fetasalaatin (ihan eri homma kun suomessa, ei voi edes verrata), grillattua fetaa (lempparini), friteerattua munakoisoa, jotain makkarahässäkkää jne. Parasta oli se, että illallinen syödään rauhassa, pitkän kaavan mukaan. Pidimme välillä taukoja ja juttelimme niitä näitä. Istuimme ravintolassa varmaan noin kolme tuntia. Ruoan jälkeen menimme drinkeille ja tapasimme Dimitran poikaystävän. Tämä kyseinen baarialue, jonka nimeä en nyt muista on tähän astinen lempparini, koska kadut olivat kapeita ja rakennukset vanhoja. Joka paikassa oli todella hienoja graffiteja ja baarit olivat sisäpihoineen kuin elokuvista. Istuimme iltaa puoli neljään saakka, kunnes lähdimme kotiin. 3.30 on täällä vielä aikainen aika mennä kotiin. Täällä baareissa notkutaan aamu kuuteen, seitsemään saakka ja seuraavana päivänä nukutaan iltapäivään asti! Hetki menee, ennen kuin totun tällaiseen rytmiin! Poikkeuksena suomalaiseen baarikulttuuriin, täällä ei ikinä olla humalassa! Perjantaina nautin ravintolassa juodun viinin lisäksi pari olutta ja lauantaina kolme lasia viiniä. Dimitra oli yllättynyt, kun en ollutkaan perinteinen suomalainen tuppisuu, jota saa baari-illan jälkeen kantaa kotiin! Hehe!

Lauantaina nukuin melkein koko päivän ja illalla tapasin jälleen Dimitran Gazin alueella (jälleen yksi viihdekeskittymä). Tapasin myös Dimitran parhaan ystävän ja hänen kaksi espanjalaista kaveriaan. Nämä espanjalaiset eivät olleet yhtään niin kuin kaikki muut, joita olen elämäni aikana tavannut. Kyseessä oli itseasiassa melko perkeleen tylsä pariskunta, jotka eivät paljoa puhelleet! Dimitran ja hänen parhaan kaverinsakin mielestä tyypit olivat mälsiä! Koska Espanjooleilla ei ollut rahaa baariin, he lähtivät ajoissa nukkumaan ja minä jäin Dimitran kanssa kaksin drinkeille. Papatimme taas niitä näitä ja kolmen jälkeen suuntasimme taksilla kotiin. Tänään sunnuntaina menemme tanssimaan salsaa!!!

Huomenna alkaa kreikan kielen kurssi klo 11! Siellä tapaan muita Erasmusvaihtareita, joiden kanssa tulen luultavasti myös jatkossa viettämään aikaa. Tästä n. kymmenen hengen porukasta kuitenkin meitä suomalaisia on jopa neljä! Se on vähän mälsää, koska viimeinen asia, mitä haluan täällä tehdä, on hengata suomalaisten kanssa! Toivottavasti ovat kuitenkin mukavia. Mielummin ehkä vietän aikaa Dimitran kanssa, jolloin pääsen käsiksi aitoon Kreikkalaiseen elämään! Odotan kuitenkin innolla ulkomaalaisten Erasmusvaihtareiden tapaamista!

Tänään sunnuntaina käppäilin yksin keskustan kirpputorialueella ja luin kirjaa aurinkopaikalla kulmakahvilassani. Yritän vielä saada vähän väriä pintaan! Ilma on ihana: 25-27 astetta ja usein aurinkoa. Illalla tietenkin vähän viileämpää, mutta shortseissa pärjää ja neuletakki harteilla riittää. Tärkeimpänä mainitsen vielä kaupat! Ihan mielettömiä pieniä liikkeitä ja käsittämättömiä kenkäkauppoja upeine korkokenkineen (suomen tylsiä lätysköjä ei voi edes verrata näihin)! Hinnatkaan ei päätä huimaa! Jos vaikka muutaman parin suomeen toisi…Korut täällä ovat myös erittäin kauniita. So far I´m loving Athens!

Tulipa kirjoitettua pitkä teksti! Voin luvata, etten jatkossa jaksa kertoa kuulumisia näin yksityiskohtaisesti!:D Kerron ensi viikolla miten harjoittelu on täällä lähtenyt sujumaan.

Siihen asti, Filakia (eli ”little kisses)!