Lakkoja ja sen sellaista.

Voi jestas mikä maanantai!!! Eipä mennyt kaikki ihan putkeen. Lähdin aamulla koululle suunnitelmissani mennä ensin hoitamaan loput paperiasiat toimistolle ja hakemaan oppikirjan kielikurssille. Sen jälkeen menisin hakemaan vihdoin kirjastokorttini ja etsimään aineistoa toista tehtävääni varten (tehtävä on aineistohakutyyppinen). Klo 13.30 alkaisi kreikan kielen tunti. Noh, bussilakko oli alkanut tietämättäni juuri sillä sekunnilla, kun astuin ovesta ulos. Odotin bussia kaatosateessa 20 minuuttia, jonka jälkeen otin toisen opiskelijan kanssa taksin koululle. Hintaa reissulle tuli onneksi vain 2,5 euroa per naama.Kirjastossa sain tietää, ettei kirjastokorttiani voitu vieläkään valmistaa (eihän täällä olla oltukaan kun vasta 3 viikkoa…) jostain kumman syystä. Joudun taas odottelemaan viikon, että pääsen seuraavan kerran koululle. Josko sitten? 

Koska en saanut korttia, en myöskään saanut lainata kirjoja, joten en voi vieläkään tehdä tehtävääni..

Menin oppitunnille klo 13.30 ja sain siellä tietää, että tunti olikin alkanut klo 13..sen oli tarkoitus loppua klo 15.30, mutta lopetimmekin jo klo 14. Minun osakseni jäi kuunnella, kun muut oppilaat tekivät harjoituksia, jonka jälkeen harjoittelimme lausumista ja tunti olikin sitten siinä. Opettaja ilmeisesti olettaa, että osaamme nämä aakkoset jo ulkoa! Nenä kiinni kirjaan sitten..

Koska bussit eivät kulkeneet, jouduin kävelemään metroasemalle puoli tuntia. Onneksi matka taittui nopeasti mukavan kreikkalaistytön kanssa, jolta kysyin tietä. Jalkakäytävät ovat täällä aika rapakunnossa, joten loppumatkasta farkut olikin jo ihan kurassa..Ampelokipiin saavuttuani ostin puhelimeen lisää puheaikaa, jota en osannut taaskaan ladata, koska kaikki ohjeet ovat kreikaksi. Onneksi Maria oli kotona auttamassa. Päätin kotiin päästyäni, etten tänään enää astu ulos kämpästäni! (kävin kyllä ostamassa lähikaupasta vähän lohturuokaa ja ulos mennessä astuin tietty maailman isoimpaan lätäkköön).

Onneksi eilinen päivä oli maailman mahtavin! Ilma oli lämmin ja aurinkoinen, joten päätimme Dimitran kanssa lähteä rannalle. Kun tapasin Dimitran, suunnitelmat kuitenkin muuttuivat: lähdimmekin Dimin vanhempien ja serkkutytön kanssa heidän ”kesämökilleen” Dilesiin, 45 min. päähän Ateenasta. Perillä kävimme meressä uimassa, söimme ja kävimme kävelyllä. Voi kun kaikki sunnuntait voisivat olla saman laisia!

Viime viikko meni nopeasti.Viikonloppu meni viihteen puolelle: perjantaina kävimme Dimin, Dimin poikaystävän Vasiliksen ja Vasiliksen kavereiden kanssa perinteisessä Bouzouki- ravintolassa, lauantaina treffasin parin suomalaisen vaihtaritytön kanssa ja sunnuntai olikin aika legendaarinen..Menin Chrisin kanssa käymään oluella kahdeksan aikaan ja palasin reissultani klo 5 aamulla. Kävimme Chrisin työpaikoilla, parissa baarissa, jossa toisessa innostuin laulamaan karaokea. Lopulta lauloin duettoa Karaokeisännän kanssa..varmaan sanomattakin selvää, etten mennyt seuraavana aamuna kielikurssille. Hupsista! (sori äiti).

Tiistaina ei tarvinnut tosiaan mennä töihin, koska koululla oli lakko, joten työviikkoni supistui kolme päiväiseksi. Kohokohta töissä oli perjantaina, kun hoidin aamulaulut sun muut itsekseni kreikaksi!:) Opettaja oli tyytväinen. Sain myös luvan olla pois töistä viikon päästä perjantaina, joten Kreetan reissu toteutuu! Lähdemme keskiviikkona (torstaina on joku no work- päivä) ja palaamme maanantaina. Mahtavaa! Työharjoittelupaikkani on ollut aivan mahtava, eikä aamuisin harmita herätä töihin. Lapset ovat edelleen ihania, mutta 4,5 tuntia on aivan riittävä päivän pituus. Koko ajan pitää olla silmät selässä!

Olen alkanut huomaamaan eroja kreikan ja suomen kulttuurien välillä yhä enemmän. Kaipaan suomesta, uskokaa tai älkää, ystävällisiä ja kohteliaita ihmisiä! Täällä etenkin vanhemmat naiset osaavat olla aika töykeitä ja harvemmin pyydetään anteeksi jos astutaan metrossa varpaille tms. Dimitra on siis aivan oikeassa sanoessaan, että suomalaiset ovat mukavia ja kohteliaita. Legendaariset kreikkalaiset miehet ovatkin sitten ihan oma lukunsa! Tuntuu kuin olisin avaruusolio, tai joku uusi keksintö, jota tökitään, töllötellään, ihastellaan ja ihmetellään. Jopa poliisin, jolta kysyin tietä eräänä päivänä, oli pakko heittää joku imarteleva kommentti ulkonäöstäni! En oikein vielä tiedä, miten tähän huomioon pitäisi suhtautua. Onneksi mulla on Dimitra, joka kertoo, miten näitten machomiesten kanssa pitää toimia!:D Elämä on täällä kiireettömämpää, mikä on sopinut mulle hyvin. Miinuksena siinä on se, että kun tosissaan haluaa jotain saada aikaiseksi, hommat ei onnistu. Kaikki systeemit täällä ovat aika kivikautisia.

Vaikka tämä päivä menikin vähän penkin alle ja vaikka olekin pyörällä päästäni näiden ihmisten ja ihmeellisyyksien kanssa, olen saanut  uusia kavereita ja jopa yhden ihanan ystävän ja nauttinut jokaisesta päivästä. On mukava huomata, kuinka ainakaan vielä stressi ei ole päässyt yllättämään. Jospa nyt vain pääsisi niiden tehtävien kimppuun pikkuhiljaa…

Ensi kertaan taas. Filakia!

P.S. Ilmat on aika mukavat edelleen. Yli 20 asteessa mennään joka päivä, mutta usein satelee. Ei silti huono keli lokakuussa :)