"JOS kaikki menee niin kuin pitää..." ja muuta mukavaa.

Ok. Ensimmäiset hämmentävät päivät takana ja nyt on hetki aikaa hengähtää ja kirjoitella kuulumisia.  Olen jo kotiutunut näille kulmille ja muodostanut kiintymyssuhteen huoneeseeni. Asun Ampelokipin alueella, joka on vain parin metropysäkin päässä keskustasta. Lähellä on Panormoun alue, joka on suosittu yöelämäkeskus, yksi monista.

Torstaina heräilin jo suht aikaisin ja koska kämppikseni nukkui myöhään, lähdin keskustaan yksin. Koska en tietenkään vielä tiennyt suosittuja alueita, hengailin pääasiassa vain pääkaduilla. Neljältä oli aika tavata opettajani Ampelokin asemalla. Olin jostain syystä päässäni ajatellut, että opettajani on nainen ja yllätys olikin aikamoinen, kun vastassa oli viisikymppinen mies! Istahdimme viereiseen kahvilaan, jossa muuten join ensimmäisen (enkä varmastikaan viimeistä) Frappen, eli kylmän kahvijuoman. Namskis! Keskustelimme opettajamme kanssa tietenkin tulevasta harjoittelustani ja loppupeleissä kaikesta muustakin. Hauska veikko tuo Ioannis! Täysin erilainen kuin yksikään Suomessa tuntemani toimintaterapeutti. Herra Politiksen (kuten häntä täällä kutsutaan) mukaan kyselin PALJON kysymyksiä ja hän vastasi kaikkeen vain yksinkertaisesti: ”kaikki selviää aikanaan, älä huoli”.

Kun tapaaminen oli ohi, hän oli tyytyväinen, koska näytin silminnähden rentoutuneemmalta. Hän oli myös järjestänyt paikallisen toimintaterapuettiopiskelijatytön Dimitran viemään minut perjantaina toimistolle hoitamaan pakolliset paperiasiat pois päiväjärjestyksestä. Dimitra on 22-vuotias IHANA tyttö, joka suoritti keväällä Erasmus-vaihdon Helsingissä. Oli ihanaa, kun sain puhua ihmisen kanssa, joka osasi englantia! Kämppikseni ei osaa englantia kovinkaan hyvin, joten kommunikointimme on hiukan takkuista. Ja minähän en ainakaan vielä puhu kreikkaa. Sovimme Dimitran kanssa tapaamisen torstaille klo 8.30 Ampelokipin metroasemalle, josta matkustaisimme yhdessä toimistolle ja koululle.

Perjantaina sitten hoisimme asioitani monta tuntia, koska täällä MIKÄÄN ei ilmeisesti toimi niin kuin pitää, tai ainakaan nopeasti! Nyt ymmärsin mitä herra Politis tarkoitti, kun hän toitotti ”JOS kaikki menee niin kuin pitää…”. Kolmen paperilappusen saaminen (yksi ruokailukorttia, yksi kirjastokorttia ja yksi opiskelijakorttia varten) kesti 1,5 tuntia! Kaiken lisäksi opiskelijakorttia en saanut, koska uudet kortit eivät olleet vielä saapuneet, kirjastokorttia he eivät vain voineet jostain syystä juuri sillä hetkellä teettää, joten ainoana konkreettisena tuloksena oli siis ruokailukortti. Eipä siinä mitään, mutta edes virallisella opiskelijatodistuksella ja henkkareilla en täällä saa opiskelijabussilippua, vaan minulla pitää olla se typerä lärpäke todisteena!!!

Herra Politis oli sopinut erään toisen opettajan kanssa, että tämä veisi minut tiistai aamuna Theotokokseen, jossa harjoitteluni siis tapahtuu. Hyvä, koska yksin tuskin heti osaisin perille suunnistaa. 

Seuraavaksi suuntasimme Dimitran kanssa keskustaan hankkimaan minulle paikallista liittymää ja nettiyhteyttä, koska Marian kertomasta poiketen, kämpilläni ei ole langatonta nettiyhteyttä…liittymän hankkiminen onnistui suht helposti, paitsi että he halusivat henkkareistani kopion. Lähdimme teettämään kopiota kulman takana sijaitsevaan kopioliikkeeseen ja törmäsimme kadulla poliiseihin ja lukuisiin kameramiehiin. Jälkeenpäin selvisi, että virastotalossa, jonka ohi kuljimme oli juuri noin kymmenen minuuttia aikasemmin yritetty tappaa joku virkamies (näin ainakin ymmärsin)! Paikalla oli siis ammuskeltu ja käsittääkseni joku oli ainakin loukkaantunut. Onneksi emme olleet paikalla aikasemmin…Enivei, liittymän hankinta onnistui, mutta nettiyhteyttä en voi täällä hankkia (ainakaan peruspakettia kk-maksulla), koska minulla ei ole jotain ihme tunnusta/numeroa, koska en ole kreikkalainen, enkä asu täällä vakituisesti! JUST! Ainoa vaihtoehto oilsi ollut ostaa tikku 50 eurolla ja sitten ladata siihen jotain creditejä…vähän liian kallista lystiä! Olkoon.

Nämä asiat siis toistaiseksi ainakin esimerkkinä siitä, ettei täällä mikään toimi niin kuin pitäisi! Siihen sitten vissiin tottuu. Heh.

Torstai- iltana muuten tapasin tuossa Panormoun alueella paikallisen Chrisin kanssa (Chris on jo Suomen päässä hankittu kontakti, meillä on yhteinen tuttu). Käväsimme parilla drinkillä ja Souvlakilla. Chris tietenkin halusi maksaa koko lystin. Nice. Hän olisi vielä tietenkin halunnut viedä minua autollaan Plakan (yksi viihdekeskittymä) alueelle drinkeille, mutta tässä vaiheessa vielä kieltäydyin ja pelasin varman päälle.

Perjantai-iltana menimme Dimitran kanssa illalliselle kreikkalaiseen tapaan. Ruoka oli mieletöntä!!! Tilasimme sekä kylmiä, että lämpimiä alkupaloja ja jaoimme niitä. Kaikki täällä tekevät niin. Otimme tietenkin perinteisen Fetasalaatin (ihan eri homma kun suomessa, ei voi edes verrata), grillattua fetaa (lempparini), friteerattua munakoisoa, jotain makkarahässäkkää jne. Parasta oli se, että illallinen syödään rauhassa, pitkän kaavan mukaan. Pidimme välillä taukoja ja juttelimme niitä näitä. Istuimme ravintolassa varmaan noin kolme tuntia. Ruoan jälkeen menimme drinkeille ja tapasimme Dimitran poikaystävän. Tämä kyseinen baarialue, jonka nimeä en nyt muista on tähän astinen lempparini, koska kadut olivat kapeita ja rakennukset vanhoja. Joka paikassa oli todella hienoja graffiteja ja baarit olivat sisäpihoineen kuin elokuvista. Istuimme iltaa puoli neljään saakka, kunnes lähdimme kotiin. 3.30 on täällä vielä aikainen aika mennä kotiin. Täällä baareissa notkutaan aamu kuuteen, seitsemään saakka ja seuraavana päivänä nukutaan iltapäivään asti! Hetki menee, ennen kuin totun tällaiseen rytmiin! Poikkeuksena suomalaiseen baarikulttuuriin, täällä ei ikinä olla humalassa! Perjantaina nautin ravintolassa juodun viinin lisäksi pari olutta ja lauantaina kolme lasia viiniä. Dimitra oli yllättynyt, kun en ollutkaan perinteinen suomalainen tuppisuu, jota saa baari-illan jälkeen kantaa kotiin! Hehe!

Lauantaina nukuin melkein koko päivän ja illalla tapasin jälleen Dimitran Gazin alueella (jälleen yksi viihdekeskittymä). Tapasin myös Dimitran parhaan ystävän ja hänen kaksi espanjalaista kaveriaan. Nämä espanjalaiset eivät olleet yhtään niin kuin kaikki muut, joita olen elämäni aikana tavannut. Kyseessä oli itseasiassa melko perkeleen tylsä pariskunta, jotka eivät paljoa puhelleet! Dimitran ja hänen parhaan kaverinsakin mielestä tyypit olivat mälsiä! Koska Espanjooleilla ei ollut rahaa baariin, he lähtivät ajoissa nukkumaan ja minä jäin Dimitran kanssa kaksin drinkeille. Papatimme taas niitä näitä ja kolmen jälkeen suuntasimme taksilla kotiin. Tänään sunnuntaina menemme tanssimaan salsaa!!!

Huomenna alkaa kreikan kielen kurssi klo 11! Siellä tapaan muita Erasmusvaihtareita, joiden kanssa tulen luultavasti myös jatkossa viettämään aikaa. Tästä n. kymmenen hengen porukasta kuitenkin meitä suomalaisia on jopa neljä! Se on vähän mälsää, koska viimeinen asia, mitä haluan täällä tehdä, on hengata suomalaisten kanssa! Toivottavasti ovat kuitenkin mukavia. Mielummin ehkä vietän aikaa Dimitran kanssa, jolloin pääsen käsiksi aitoon Kreikkalaiseen elämään! Odotan kuitenkin innolla ulkomaalaisten Erasmusvaihtareiden tapaamista!

Tänään sunnuntaina käppäilin yksin keskustan kirpputorialueella ja luin kirjaa aurinkopaikalla kulmakahvilassani. Yritän vielä saada vähän väriä pintaan! Ilma on ihana: 25-27 astetta ja usein aurinkoa. Illalla tietenkin vähän viileämpää, mutta shortseissa pärjää ja neuletakki harteilla riittää. Tärkeimpänä mainitsen vielä kaupat! Ihan mielettömiä pieniä liikkeitä ja käsittämättömiä kenkäkauppoja upeine korkokenkineen (suomen tylsiä lätysköjä ei voi edes verrata näihin)! Hinnatkaan ei päätä huimaa! Jos vaikka muutaman parin suomeen toisi…Korut täällä ovat myös erittäin kauniita. So far I´m loving Athens!

Tulipa kirjoitettua pitkä teksti! Voin luvata, etten jatkossa jaksa kertoa kuulumisia näin yksityiskohtaisesti!:D Kerron ensi viikolla miten harjoittelu on täällä lähtenyt sujumaan.

Siihen asti, Filakia (eli ”little kisses)!