Työharjoittelu alkanut!

Ensimmäinen viikko harjoittelua takana! Aloitetaan vaikka siitä. Olen työharjoittelussa Theotokos nimisessä koulussa, jossa oppilaina on kehitysvammaisia lapsia ja nuoria. Työskentelen ryhmässä, jossa on kuusi lasta ja opettaja, joka on koulutukseltaan psykologi ja erityisopettaja. Lapset ovat iältään 6-12 vuotiaita ja kahdella heitä on Downin syndrooma ja lopuilla autistisia piirteitä ja muita vaikeuksia, suurimmaksi osaksi kommunikoinnin saralla.

Olen sopeutunut ryhmään hyvin ja opettaja on otettu siitä kuinka nopeasti olen oppinut kieltä. Ryhmässä oppii hyvin, koska suurin osa lapsista ei puhu juuri lainkaan ja heille toistetaan vain yhtä tai muutamia sanoja. Olen saanut osallistua alusta saakka niin paljon kuin haluan ja opettaja kyselee minulta mielipidettäni usein ja kehittelemme tehtäviä yhdessä. Päivä alkaa yhdeksältä ja 13.30 bussit lähtevät viemään oppilaita kotiin. Ei siis paha työpäivä. Tykkään!:) Päivät noudattelevat samaa kaavaa, mutta toiminnat hiukan vaihtelevat. Tiistaisin ja perjantaisin lapsilla on liikuntaa ja torstaisin vanhemmat oppilaat pitävät kahvilaa, josta lapset voivat ostaa esimerkiksi toasteja ja mehua. Ostin itsekin toastin ja Frappen, hyvää oli!

Kuljin ensimmäisenä päivänä koululle koulun omalla bussikuljetuksella, joka on ilmainen. Seuraavana päivänä kokeilin kuitenkin julkista liikennettä ja jatkossa menen ainakin aamulla koululle metrolla ja bussilla, koska saan siten nukkua tovin pidempään. Takaisin päin olen kulkenut koulubussilla. Onneksi julkisilla kulkeminen on täällä helppoa! Ryhmässä on mukana maanantaisin (itse olen silloin kielikurssilla), keskiviikkoisin ja perjantaisin myös kreikkalainen toimintaterapeuttiopiskelija Eva, jonka kanssa tulemme myös hyvin toimeen. Hän ja opettaja puhuvat hyvää englantia, joten minäkin pysyn paremmin kärryillä.

Maanantaina alkoi kielikurssi. Kokemus oli vähintäänkin mielenkiintoinen. Tapasimme opettajan kirjaston edessä klo 11 ja porukkaa valui paikalle pikkuhiljaa. Epäonnekseni huomasin, että porukassa oli mun lisäksi ainakin seitsemän suomalaista tyttöä! Angstasin sitä jonkin verran ja kun tytöt rupattelivat keskenään, pysyttelin loitommalla. Tottakai tytöt olivat mukavia ja myöhemmin jo juteltiinkin yhtä sun toista. Ihmettelin hiukan, kun ”kielikurssi” aloitettiin kirjastoesittelyllä, joka tapahtui englanniksi. Tämän jälkeen jäimme kirjastoon istumaan hömistyneinä ja tietämättöminä siitä, tuleeko opettaja enää ollenkaan paikalle. Onneksi hän kuitenmin saapui ja tunti kesti, noh, puolisen tuntia. Sen aikana opettelimme esittelemään itsemme ja ”opettelimme” myös aakkoset. Tämän jälkeen sovimme treffit Monastirakin asemalle klo 13.30, josta suuntaisimme vanhaan kaupunkiin. Liikenteessä oli kuitenkin ruuhkaa ja suurin osa , opettaja mukaan lukien, löysi itsensä paikalle reilut puoli tuntia myöhässä. Kierros ei kestänyt kauaa ja sen aikana opettaja pääasiassa kertoi meille kaupungin historiasta. Tästä lähtien kielikurssi, siis ihan se tunti, pidetään maanantaisin ja satunnaisina päivinä käymme kierroksilla Ateenan museoissa, Akropolilla jne. Ihan jees.

Vapaa-aikanani olen pääasiassa hengaillut Dimitran kanssa. Olemme kävelleet ympäri kaupunkia, ihailleet nähtävyyksiä vähän korkeammalta ja Dimi on opettanut mulle vähän kieltä. Tänään alkaa viikonloppu ja kämppä on taas yksin mun käytössä, kun Maria lähti vanhempiensa luokse juhlimaan syntymäpäiviään. Maria pyysi mua mukaan, mutta olin jo sopinut muuta ja paikka on tunnin ajomatkan päässä Ateenasta. Tänään mennään Dimin kanssa Exarghiaan illastamaan, jonka jälkeen tavataan muita Dimin kavereita. Exarghia on se paikka, jossa oltiin myös viime perjantaina ja se on edelleen tähän astinen suosikkini kaikista illanviettopaikoista!

Tiistaina ei tarvitse mennä töihin, koska koulussa on lakko! Haha! En oikein ymmärtänyt mikä lakko, mutta enivei. Tämä viikko on ollut aika vilpoinen ja tuuli tekee siitä kylmemmän. Ensi viikolla pitäisi taas olla lämpimämpää. Dimitran veli asuu Kreetalla ja eilen selvisi, että hän ottaa meidät vieraakseen ja pääsen käymään Kreetalla! Mahtavaa! Ajankohta on vielä auki.

Kaikkea hullunkurisuutta tästä paikasta on mahdotonta kuvata, mutta joka päivä on tuonut uusia kokemuksia. Tänään mm. sain pienoisen sätkyn, kun Maria oli lähtenyt vanhemmilleen ja yhtäkkiä ovesta sisään paukkasi Marian mummo! Mummo kävi vain kastelemassa parvekeen kasvin ja olettaakseni halusi, että myös minä pidän siitä huolta (sen mitä nyt ymmärsin).

Sain myös vihdoin opiskelijakorttini (itseasiassa olin yllättynyt kuinka nopeasti se saapui). Palvelu oli erinomaista: Ioannis toi sen minulle keskustaan, kun olin Dimin kanssa kahvilla. Löysin lähimmän opiskelijaravintolan pienen etsiskelyn jälkeen (kukaan paikallisista opiskelijoista ei tiennyt missä se on..). Ravintolasta saan ilmaisen ruoan joka päivä. Syötävää on paljon: keitto, lämmin ruoka, salaattia, leipää ja hedelmää! Ruoka on maukasta ja koska se on ilmaista, käyn siellä totta kai joka päivä töiden jälkeen!

Toistaiseksi ainakin kaikki on siis erinomaisesti. Erilaiseen rytmiin (täällä valvotaan myöhään) ja kulttuurieroihin totutteleminen vie tietenkin aikansa, mutta mielestäni olen sopeutunut hyvin. Paikallisista huomasin sen, että he ovat ERITTÄIN isänmaallisia. Politiikasta en lähtisi heidän kanssaan väittelemään, vaikka välillä he puhuvatkin todella ristiriitaisesti tilanteestaan. Joka seinässä on iskulauseita ja poliittisia kommentteja. Olen katsonut parhaakseni olla kommentoimatta juuri mitään. Rahasta ja palkasta puhuminen ahdistaa, koska täällä kukaan ei tienaa mitään! Vaikka mielestäni esimerkiksi toimintaterapeutin palkka Suomessa on liian alhainen, Kreikan tilanteeseen verrattuna pitäisi kai vain olla onnellinen, että tulee hyvin toimeen.

Tämä tässä tällä erää. Palailen taas astiaan, kun on jotain kerrottavaa. Lähden tästä ihailemaan Ateenan iltaa ja yötä! Mukavaa viikonloppua kaikille!

Filakia!