Leffaa, joulumyyjäisiä, töitä, tippuvia peilejä, vessankorjaushommia ja Patras.

Viime kerrasta onkin aikaa. Sorry. Nyt sitten onkin taas kerrottavaa.

Aloitetaan vaikka leffasta. Oltiin tyttöjen kanssa reilu viikko sitten katsastamassa uusin Harry Potter. Leffa ei ollut kovin erikoinen, mutta on pakko kertoa eräästä ikimuistoisesta eriskummallisuudesta johon törmäsimme. Olin lokakuussa harjoittelupaikkani lasten kanssa elokuvissa ja kesken leffan pidettiin tauko: valot päälle, musa soimaan ja ylös, ulos, pissalle. Ajattelin, että tauko oli lapsia varten ja sinänsä ihan ok idea. NOH, kesken Harry Potterin tämä sama kuitenkin toistui! HP ei kyllä ollut lastenelokuva, että siitä se ei ainakaan johtunut..ainakin meidän suomalaisten mielestä leffafiilis vähän vesittyi, mutta hei, onhan jengin pakko tupakalle päästä! Salin välittömässä läheisyydessä oli tupakointitila..jepulis jee. Outoa.

Viime viikonloppuna (tai viime viikon aikana) keskustassa järjestettiin skandinaaviset joulumyyjäiset. Olin kaivannut viime aikoina niin paljon glögiä ja Fazerin sinistä, että myyjäiset tulivat kuin tilauksesta! Paikan päällä myytiin siis norjalaisia, ruotsalaisia ja suomalaisia jouluherkkuja ja -koristeita. Maksoin suklaastani ökyhinnan ja annoin sen lahjaksi Dimitralle, jolla oli sunnuntaina synttärit. Dimikin ymmärtää hyvän päälle. :) Oli myös mukava istuskella ulkona hyvässä seurassa ja maistella lämmintä (ja aika hyvin tersätettyä) glögiä.

Ja sitten vähän asiaa töistä. Hommat ovat pikkuhiljaa alkaneet tylsistyttää. Olenkin varmaan jo aikaisemmin maininnut, että minulla ei ole paikan päällä toimintaterapeuttiohjaajaa, joten harjoittelu ei anna minulle nammatillisesti juuri mitään uutta. Myös se, etten osaa kieltä riittävän hyvin, vaikeuttaa terapiatilanteiden luomista ja toteuttamista. Olen siis toiminut töissä lähinnä apuopettajana ja välillä joutunut tilanteisiin, joihin opiskelija ei suomessa luultavasti joutuisi. Joskus ei voi kun silmiään pyöritellä ihmetellessään, miten epäammattimaisesti kasvatusalan ammattilaiset toimivat..yritän aina kuitenkin pitää mielessä, että töitä joudun tekemään 4,5 tuntia päivässä ja homma on aika stressitöntä, että kerkeää sitä kai vielä töiden ja harjoittelujen kanssa stressaamaan ja oppimaan myöhemminkin. Puolensa ja puolensa siis..

Mulla on ollu aika huonoa onnea välillä täällä kotona, lähinnä vessan puolella. Kerroinkin muinoin, kun vessanpöntön vesisäiliö irtosi seinästä. Pari viikkoa sitten siivoilin vessaa ja yhtäkkiä peili tipahti sienältä mun päälle. Peili ei ollut missään vaiheessa edes ollut kiinni seinässä, se vain "lepäsi" seinää vasten hyllyllä ja oli vielä sopivasti pyöreä. Heti kun selkäni käänsin, tuo jättiläinen rysähti kankkuni kautta lattialle! Onneksi ostui vaan kankkuun, eikä tippunut esim. varpaille. Mulla ei varmaan enää olisi varpaita siinä tapauksessa. Muistoksi jäi värikäs mustelma, joka ei ole vieläkään täysin kadonnut. Kävin sitten Ikeassa ostamassa tilalle uuden peilin ja kotiin saavuttuani sain tietää, että kämppikselläni olisi jo ollut toinen peili tilalle..great! Tällä viikolla kämpille tuli korjausmiehet fiksaamaan jotain vuotoa vessassa. Kämppis lähti sopivasti evakkoon, mutta vakuutti mulle, että vessaa voi silti käyttää normaalisti. Korjausmiesten saavuttua mulle tuli tietenkin heti tarve päästä vessaan, mutta päätin sinnitellä ja odottaa kunnes he saisivat hommat tehtyä. Tyypit kertoivat sitten lähtiessään, että vessaa ei saisi käyttää seuraavaan neljään tuntiin..ihan kiva. Jostain syystä tuo WC ei siis ole mun puolella.

Ja vielä mukavempia juttuja loppuun. Viime viikonloppuna lähdettiin pienellä porukalla Patraan, joka on Kreikan kolmanneksi suurin kaupunki. Matkaseurani olivat syksyllä ennen Erasmusvaihtoaikaansa olleet noin kuukauden verran Patrassa kielikurssilla ja halusivat näin ollen vielä käydä siellä ennen kotiin lähtöään. Meitä oli matkassa neljä ja meillä kaikilla piti olla majapaikka tiedossa, tytöillä kun oli tuttuja paikan päällä. Saksalainen Sophia ja suomalainen Eerika majoittuisivat kahden Tsekin ja yhden Unkarilaisen kotiin ja minä ja Piia yöpyisimme kreikkalaisen Spiroksen luona. No, täällähän mikään ei ole tietenkään koskaan niin yksinkertaista! Kahta päivää ennen reissua saimme tietää, ettei isäntämme suinkaan olisi Patrassa kyseisenä viikonloppuna. Seuraavaksi jännitimme, missä mahtaisimme Piian kanssa nukkua! Jostain syystä niin isosta kaupungista ei ainakaan netin välityksellä löytynyt sopuhintaisia hostelleja tai hotelleja. Paikan päällä kuitenkin huomasimme, että mahtuisimme kaikki saman katon alle helposti: Sophia nukkui varsin mukavasti lattialla (allaan muhkea kasa vilttejä), Eerika nukkui pienellä sohvalla ja minä ja Piia jaoimme isomman sohvan. Loppu hyvin kaikki hyvin siis. Perjantai-ilta meni kutakuinkin kämpillä turistessa, koska saavuimme melko myöhään. Lauantaina matkasimme Nafpaktos nimiseen pieneen kaupunkiin ja ihailimme siellä maisemia. Kipusimme myös kukkulan päälle tsekkailemaan linnoitusta, joka oli ikävä kyllä mennyt jo kiinni. Ilma oli mukavan lämmin. Illalla oli luvassa luonnollisesti humpsuttelua ja sunnuntai aamupäivä menikin luita keräillessä. Lähdimme lounaan kautta 16.30 bussilla takaisin kohti Ateenaa. Mukava viikonloppu kertakaikkiaan!

Tällaista tällä kertaa. Ihan jo ahdistaa, kun aika rupeaa käymään vähiin. Olen tavannut niin paljon uusia mukavia ihmisiä, etten haluaisi lähteä vielä pitkään aikaan. Kolme kuukautta on aivan liian lyhyt aika! Ette edes usko, kuinka nopeasti aika on kulunut..no, vielä on aikaa jäljellä ja se pitää käyttää tehokkaasti hyväksi! Mitäs kaikkea sitä vielä keksiikään? Parin viikon päästä Anu jo tuleekin viikonloppuvierailulle, mahtavaa! En malta odottaa!:)

Palataan taas rakkaat.