Life is not always a picnic.

Nyt kun olen laskeutunut alkuhuumasta ja avannut silmiäni enemmän, huomaan ympärilläni myös paljon asioita, jotka eivät meillytä silmää/korvaa/mieltä. Seuraavassa meinaan vähän avautua niistä asioista. Jotenkin kuitenkin tuntuu, että kaikkia hulluuksia en pysty koskaan selittämään, ne vaan pitäisi kokea itse. Yritetään eniveis.

Ensinnäkin liikennekäyttäytyminen tässä maassa on ihan omaa luokkaansa! Pahempiakin maita varmasti on, mutta tää on yksi hulluimmista mitä oon eläessäni kokenut. Ensinnäkin autoilijat todellakin väärinkäyttävät tööttiä ja hätävilkkuja, mikä ei varmaan näissä välimeren maissa oo mikään erikoinen juttu, mutta vertaan sitä nyt esimerkiksi suomalaiseen ajokäyttäytymiseen. Töötit raikaa milloin mistäkin syystä. Olen yrittänyt saada selkoa siitä, mihin tarkoitukseen niitä töristellään ja syitä on monia: kivan näkönen misukka, pösilö kanssa-autoilija, "hei mä tuun täältä sun ohi, varo!" ja joskus tuntuu, että myös "ihan muuten vaan tässä tööttäilen"...varsinkin aamuruuhkassa torviorkesteri soittaa aika äänekästä ja ei niin kaunista konserttiaan. Hätävilkkuja taas käytetään aina, kun parkkeerataan, missä ei mun mielestä ole mitään järkeä. Autot myös parkkeerataan ihan minne sattuu! Jalankulkijan vihreä valo ei tarkota yhtään mitään. Aina vähintään kaksi moottoripyöräilijaa ajattelee, että niillä on oikeus ajaa punaisia päin. Poliisit myös ajelevat täällä aina punaisia päin, vaikka eivät hälytysajossa olisikaan. Esimerkillistä. Veikkaan, että jos ylität katua ja auto sattuu tulemaan vauhdilla kohti, oli sitten kumman vihreä tahansa, jäät siinä kisassa kakkoseksi. Liikennesääntöjen noudattamatta jättäminen on vain yksi osa kaikkea, täällä ei välitetä oikein mistään säännöistä! Summauksena voisin sanoa, että jos osaat ajaa autoa Kreikassa, pystyt sen jälkeen ajamaan missä tahansa!

Mainitsinkin jossain aikaisemmassa tekstissä, että kaipaan kohteliaita suomalaisia ja meidän melko nöyrää asennetta. Täällä ihmiset ovat yleisesti, ainakin julkisilla paikoilla, todella töykeitä ja itsekkäitä! Metron saapuessa asemalle, ihmiset pakkautuvat ovien eteen ja voit olla varma, ettei ulos tulevia päästetä rauhassa ensin poistumaan, vaan jokainen vääntää "minä eka"- asenteella, ja kyynärpäitä säästelemättä. Liukuportaissa jäädään aina juttelemaan kaverin viereen niin, ettei kukaan pääse ohi. Harvemmin myöskään pyydellään anteeksi, jos vahingossa (no, vahingossa ja vahingossa) tuuppastaan toista. Joskus jopa tuntuu, että ne ihan ****uillakseen seisovat tiellä ja tuuppivat miten sattuu. Julkisissa kulkyneuvoissa on muuten toinenkin haittapuoli: suurin osa ihmisistä laiminlyö henkilökohtaista hygieniaansa melko rajulla kädellä! Välillä ei tiedä mihin päin kääntyä, kun jengin henki haisee niin pahalle (varsinkin aamuisin). Yyy äää kooo.

Kaupassa asiointi on todella hidasta, ainakin mun kohdalla, jos maksan kortilla. Vaikka mulla on sirukortti, joudun aina näyttämään henkkarit, kävelemään kassan taakse näppäilemään tunnuslukuni, jonka jälkeen vielä allekirjoitan kuitin. En pysty käsittämään, miten täällä ollaan näissä asioissa niin jäljessä. Kaikki viralliset maksu- ja paperiasiat väännetään vaikeimman kautta ja yleinen vastaus kysellessä mitä tahansa tuntuu olevan "ööö, tuu huomenna uudestaan". Kärsivällisyyttä Meri...

No, kaikki siis ei aina suju suunnitelmien mukaan sujuvasti (paitsi hauskanpito ja stressittä eläminen. Ei paha), kämpän suhteen olisi voinut käydä parempikin mäihä (en ees jaksa alottaa siitä), lakkoja on vähän väliä ja koulu on ollut äänestyksen takia suljettuna kaksi viimeistä maanantaita (eli ei kielikurssia. Onko se sitten hyvä vai huono...). Nää hommat on kuitenkin aika kärpäsen kakan kokosia, kun ajattelee tän maan tilannetta yleensä. Ne kaikki älyttömät jutut mitä me luetaan Hesarista, ja joille me jopa välllä nauretaan, ei aina naurata täällä, kun näkee ne  seuraukset livenä. Kreikka on ihana paikka lomailla, mutta ei tartte olla täällä kuin kuukausi, niin se näyttää myös sen toisen puolensa..en tiedä millä nää ihmiset täällä elää! Suomi on todellinen lintukoto ja olen tosi onnekas, kun saan asua maassa, jossa hommat sujuu melko hyvin ja saan valtiolta rahallista tukea ja kunnon palkkaa työstäni (kunnollista verrattuna kreikkalaisten palkkaan). Täällä tarvitaan todella iso muutos ihmisten asenteissa, ennen kun tästä suosta noustaan. Kreikkalaisten mentaliteetti on muuten kans sellanen juttu, mitä en pysty selittämään, se pitää kuulla, nähdä ja kokea itse. Se valaisee asioita paljon, ainakin on valaissu mulle. Töissä olen oppinut sen, että vammaisten (ja muiden vähemmistöjen) asema tässä maassa on todella huono: se on stigma, josta vammaiset lapset, aikuiset ja heidän lapsensa kärsivät..on surullista katsoa niitä lapsia töissä, kun tietää että heillä voisi olla edessään niin toisenlainen elämä...täällä perheet eivät saa tukea ja tuntuu, etteivät he edes tiedä, miten vammaisen lapsen kanssa pitäisi toimia ja millaisia tarpeita lapsella on. Yleisesti vanhemmat kai tuntevat syyllisyyttä ja hemmottelevat lapsiaan herkuilla, eivätkä vaadi heiltä juuri mitään. Työ, jota koulussa tehdään menee aika harakoille, kun kotona ei nähdä vaivaa. Tästäkin voisi jatkaa loputtomiin...

Tällä tekstillä kai halusin valaista myös vähän tätä elämän varjopuolta täällä, muttei niin paljon huonoa, ettei paljon hyvääkin! Tapasin eilen töissä ollessani kreikkalaisen tytön Marinan, joka tulee huhtikuussa Helsinkiin vaihtoon. Juttelimme tovin ja lupasin auttaa häntä sitten paikan päällä kaikessa, missä vaan suinkin pystyn! Marina sai siis henkilökohtaisen tutorin ja meikäläinen saa kreikkalaisen kaverin suomeen! Mahtavaa! Käväsin  tänään myös vihdoin Akropolilla ja näky oli vaikuttava. Suosittelen kaikille. Tää kaupunki todella osaa yllättää ja näyttää kahdenlaiset kasvot. Ensi viikolla suunnitelmissa on kivuta Lykavittokselle, joka on Ateenan korkein kukkula ja viikonloppuna kävästään varmaan Hydra- saarella. Tietty edessä siintää vielä myös reissut Patraan ja Santorinille.. Nähtävää täällä siis riittää! Joulukuussa on odotettavissa myös vieraita, jeeeee!!! Ja mikä parasta, elämä on täällä aikas ressitöntä!;)

Tässäpä siis tärkeimmät. Jatkan ihmettelyä, nauttimista, pinnan venyttämistä, hauskanpitoa, "opiskelua" ja yllättymistä täällä Ateenassa ja toivon teille sinne lunta, eli valoa harmauteen! Filakia.