Lyhyesti.

Noniin, äiti ja isi kävivät siis kyläilemässä viime viikonloppuna. Olipa sekin taas työn ja tuskan takana! Lumikaaoksen takia jatkolento Münchenista oli peruttu, mutta onneksi toinen lento järjestyi ja sain vanhukset tänne vielä perjantain puolella. Matkalaukku se vaan sitten jäi jonnekin, Müncheniin tai muualle..matkalaukussa oli tietty vaatteiden ja muiden välttämättömyyksien lisäksi kaikki tuliaiset mun kavereille ja lapsille töissä. Ja kaikkein tärkeinpänä, siellä oli myös laukku  joka mun piti täyttää ylimääräisillä kamoillani, jotka äiti ja iskä sai sitten viedä jo mukanaan Suomeen. Onneksi laukku saapui lauantai-iltana. Viikonloppu meni taas ihan sairaan nopeasti! Tehtiin kaikki pakolliset: lounastettiin Lykavittoksella, äiti ja isi kävivät Akropoli-museossa ja sitten käytiin vielä ihailemassa the real deal (minä jo kolmatta kertaa..). Viikonlopun aikana tietenkin myös syötiin hyvin! Lauantaina käytiin mun lemppariravintolassa Syntagman lähistöllä ja saatiin vähän alennustakin. J Olenkohan niille jo tuttu naama? Sunnuntaina otettiin Dimitra mukaan ja käytiin samassa raflassa, missä käytiin Anun kanssa edellisenä sunnuntaina. Voi että, ruoka sielläkin oli jälleen jumalaista. Maanantaina iskä ja äiti matkasivat takaisin kotiin. Ihanaa, kun kävivät. <3

Tällä viikolla lakot ovat jatkuneet samaan malliin..joka päivälle on joku julkista liikennettä koskeva lakko. Aika raastavaa. Pääsin tiistaina töihin ja se oli viimeinen päiväni siellä. Meillä oli ikään kuin joulujuhla ja vanhemmat olivat myös paikalla. Se oli kutakuinkin täydellinen lopetus tälle urakalle. Tulee niitä pikkuisia ikävä. Illalla tapasin vielä luokan opettajan ja kreikkalaisen toimintaterapeuttiopiskelijan meidän ryhmästä ja kävimme lasillisella. Kivaa, että juttua riitti töiden ulkopuolellakin. Toivottavasti tapaan heitä vielä joskus tulevaisuudessakin.

Eilen Dimitra opetti mulle vihdoin miten sitä aitoa ja oikeaa Tzatzikia kuuluu valmistaa! Syötiin sitten ”urakan” päätteeksi koko setti kertaistumalta. :P Vietän jouluaaton vaihtarityttöjen kanssa. Mun tehtäväni on leipoa joulutorttuja. Ostin myös viemisiksi Glögiä Ikeasta. Taidanpa tehdä vähän sitä Tzatzikiakin..Joulupäivänä menen Dimitran mummolle syöpöttelemään jouluillallisen. Pitänee ottaa vyö pois farkuista..On siis vähän erilainen joulu tiedossa (syömistä lukuun ottamatta). Lämpöä on noin 18 astetta, eikä lunta luonnollisesti lähimaillakaan. Kerrankos tämäkin pitää kokea!

Maanantaina Eero jo saapuukin! Aika kuluu niin nopeasti. En suostu vieläkään lässyttämään kotiinlähdöstä. Kirjoitan tänne siis vielä ainakin kerran. J Voin silti sanoa, ettei ajatus kotiinpaluusta tunnu kauhean pahalta juuri nyt. Itseni tuntien, tämäkin mielipide voi vaihtua vielä moneen kertaan.

Hyvää, rauhallista ja ennen kaikkea valkoista joulua kaikille! <3

P.S. Pakko kertoa, että jonotin eilen yli puoli tuntia postissa postimerkkejä! Niitä kun ei saa muualta kun postista..sekin on pitänyt tehdä sitten näin vaikeaksi! Meinas jäädä kortit lähettämättä ihan protestiksi. :P

Ei otsikkoa.

Toissa viikonloppuna pääsin nauttimaan annoksellisesta livemusiikkia, kun täällä järjestettiin päivän kestävä Pliskenn-festival. Musiikki oli elektropainoitteista, mutta sehän sopi mulle mainosti. Päivän aikana esiintyi muistaakseni 16 bändiä, joista kyllä tunsin vain muutaman. Tunnelma oli kuitenkin mahtava ja tutustuin taas uusiin mukaviin tyyppeihin. Taisinpa jossain vaiheessa päästä lavallekin jorailemaan Futurecopin tahtiin! :P Erona suomalaisiin festareihin ja livemusiikkitapahtumiin, ketään ei täällä tuntunut kiinnostavan, vaikka paikalla juotiin omia juomia jne. Itsehän en moiseen sortunut...

Oon ollut täällä Ateenassa kohta kolme kuukautta, enkä ollut pari viikkoa sitten vielä käynyt yhdessäkään museossa. Joidenkin mielestä se on rikollista, I know, mutta en vaan ole museoissa kiertelevää tyyppiä. Nyt olen kuitenkin hoitanut pois päiväjärjestyksestä Akropolis museon, joka oli kyllä jokaikisen siellä käyttämäni minuutin arvoinen paikka! Suosittelen kaikille. Parasta oli, kun museon hienouksia ihaillessa sai samalla ihailla ikkunasta näkyvää Akropolista.

Viime viikolla keskiviikkona täällä oli yllätys, yllätys lakko. Me päätettiin Dimitran ja Dimitran poikaystävän Vasiliksen kanssa lähteä kahden tunnin ajomatkan päähän Ateenasta paikkaan, jossa keskellä luontoa virtaa lämmintä luonnonvettä. En osaa edes suomeksi sitä selittää, olisiko se nyt sitten kuuma lähde vai mikä lie. Itse mesta oli kuvottavassa kunnossa, mutta vesi oli mieletöntä. Siellä me sitten lilluttiin pari tuntia, kunnes oltiin rusinoita. Kyllä kotona piti ottaa kuitenkin suihku, sen verran puistatti! Hassua, että joku asia voi samaan aikaan olla niin ihanaa ja niin kuvottavaa..:P

Viime viikonloppuna sain vihdoin ensimmäisen vieraani, kun Anu saapui viikonloppuvisiitille. Koska Pariisissa oli satanut lunta (joo, lunta), oli hetken aikaa vähän epävarmaa, pääsiskö Anu ollenkaan saapumaan. Pelko osoittautui kuitenkin turhaksi ja perjantaina iltapävällä menin Anua kentälle vastaan. Meillä oli tosi mukava ja kiireetön viikonloppu, johon sisältyi tietenkin shoppailua, kävelyä ympäriinsä, nähtävyyksien ihailua, Akropolis ja tietenkin paljon syömistä!!! Keli ei ollut parhain mahdollinen, sillä perjantaina sää kylmeni täällä ensimmäistä kertaa ihan talvilämpötiloihin ja viikonlopun aikana oli todellakin tarvetta talvitakille, pipolle ja hanskoille (täällä kämpässäkin niille on tarvetta, kun lämmitys ei skulaa…). Onneksi ei satanut vettä. Lauantaina satoi kyllä lunta!!! Oli ihanaa saada vihdoin jutella täällä suomalaisen kanssa, joka vieläpä tuntee mut. Viikonloppu meni sairaan nopeasti, mutta niin se tuntuu aina menevän, kun on kivaa…

Tämä viikko meneekin pitkälti varmaan kouluhommien parissa, sillä täällä on sunnuntaista lähtien ollut erinäisiä lakkoja, enkä pääse töihin. Eilen tiistaina vietimme pikkujouluja Piian luona ja meitä oli paikalla kymmenkunta. Melkein kaikki olivat vaihtareita. Bileet olivat samalla ikään kuin jäähyväiskekkerit muutamalle suomalaiselle tytölle, jotka lähtevät huomenna aamulla takaisin Suomeen. Koska Finnairin lakkokin on ohi, saan ensi viikonloppuna lisää vieraita, kun äiti ja isi tulee kylään muutamaksi päiväksi! Niin, viikot käyvät vähiin mullakin..aika on mennyt sairaan nopeasti! Mutta, märehditään sitä myöhemmin ja keskitytään vielä olennaiseen. Joulukin on pian. Onneksi osa vaihtareista on täällä vielä silloin, joten vietämme luultavasti yhteisen multikulttuurisen joulun. Jännää!

Ensi kerralla niistä sitten enemmän. Niin paljon olisi kerrottavaa, mutta kaikkea en voi sanoin kuvata..tasapuolisesti haleja kaikille! <3

Leffaa, joulumyyjäisiä, töitä, tippuvia peilejä, vessankorjaushommia ja Patras.

Viime kerrasta onkin aikaa. Sorry. Nyt sitten onkin taas kerrottavaa.

Aloitetaan vaikka leffasta. Oltiin tyttöjen kanssa reilu viikko sitten katsastamassa uusin Harry Potter. Leffa ei ollut kovin erikoinen, mutta on pakko kertoa eräästä ikimuistoisesta eriskummallisuudesta johon törmäsimme. Olin lokakuussa harjoittelupaikkani lasten kanssa elokuvissa ja kesken leffan pidettiin tauko: valot päälle, musa soimaan ja ylös, ulos, pissalle. Ajattelin, että tauko oli lapsia varten ja sinänsä ihan ok idea. NOH, kesken Harry Potterin tämä sama kuitenkin toistui! HP ei kyllä ollut lastenelokuva, että siitä se ei ainakaan johtunut..ainakin meidän suomalaisten mielestä leffafiilis vähän vesittyi, mutta hei, onhan jengin pakko tupakalle päästä! Salin välittömässä läheisyydessä oli tupakointitila..jepulis jee. Outoa.

Viime viikonloppuna (tai viime viikon aikana) keskustassa järjestettiin skandinaaviset joulumyyjäiset. Olin kaivannut viime aikoina niin paljon glögiä ja Fazerin sinistä, että myyjäiset tulivat kuin tilauksesta! Paikan päällä myytiin siis norjalaisia, ruotsalaisia ja suomalaisia jouluherkkuja ja -koristeita. Maksoin suklaastani ökyhinnan ja annoin sen lahjaksi Dimitralle, jolla oli sunnuntaina synttärit. Dimikin ymmärtää hyvän päälle. :) Oli myös mukava istuskella ulkona hyvässä seurassa ja maistella lämmintä (ja aika hyvin tersätettyä) glögiä.

Ja sitten vähän asiaa töistä. Hommat ovat pikkuhiljaa alkaneet tylsistyttää. Olenkin varmaan jo aikaisemmin maininnut, että minulla ei ole paikan päällä toimintaterapeuttiohjaajaa, joten harjoittelu ei anna minulle nammatillisesti juuri mitään uutta. Myös se, etten osaa kieltä riittävän hyvin, vaikeuttaa terapiatilanteiden luomista ja toteuttamista. Olen siis toiminut töissä lähinnä apuopettajana ja välillä joutunut tilanteisiin, joihin opiskelija ei suomessa luultavasti joutuisi. Joskus ei voi kun silmiään pyöritellä ihmetellessään, miten epäammattimaisesti kasvatusalan ammattilaiset toimivat..yritän aina kuitenkin pitää mielessä, että töitä joudun tekemään 4,5 tuntia päivässä ja homma on aika stressitöntä, että kerkeää sitä kai vielä töiden ja harjoittelujen kanssa stressaamaan ja oppimaan myöhemminkin. Puolensa ja puolensa siis..

Mulla on ollu aika huonoa onnea välillä täällä kotona, lähinnä vessan puolella. Kerroinkin muinoin, kun vessanpöntön vesisäiliö irtosi seinästä. Pari viikkoa sitten siivoilin vessaa ja yhtäkkiä peili tipahti sienältä mun päälle. Peili ei ollut missään vaiheessa edes ollut kiinni seinässä, se vain "lepäsi" seinää vasten hyllyllä ja oli vielä sopivasti pyöreä. Heti kun selkäni käänsin, tuo jättiläinen rysähti kankkuni kautta lattialle! Onneksi ostui vaan kankkuun, eikä tippunut esim. varpaille. Mulla ei varmaan enää olisi varpaita siinä tapauksessa. Muistoksi jäi värikäs mustelma, joka ei ole vieläkään täysin kadonnut. Kävin sitten Ikeassa ostamassa tilalle uuden peilin ja kotiin saavuttuani sain tietää, että kämppikselläni olisi jo ollut toinen peili tilalle..great! Tällä viikolla kämpille tuli korjausmiehet fiksaamaan jotain vuotoa vessassa. Kämppis lähti sopivasti evakkoon, mutta vakuutti mulle, että vessaa voi silti käyttää normaalisti. Korjausmiesten saavuttua mulle tuli tietenkin heti tarve päästä vessaan, mutta päätin sinnitellä ja odottaa kunnes he saisivat hommat tehtyä. Tyypit kertoivat sitten lähtiessään, että vessaa ei saisi käyttää seuraavaan neljään tuntiin..ihan kiva. Jostain syystä tuo WC ei siis ole mun puolella.

Ja vielä mukavempia juttuja loppuun. Viime viikonloppuna lähdettiin pienellä porukalla Patraan, joka on Kreikan kolmanneksi suurin kaupunki. Matkaseurani olivat syksyllä ennen Erasmusvaihtoaikaansa olleet noin kuukauden verran Patrassa kielikurssilla ja halusivat näin ollen vielä käydä siellä ennen kotiin lähtöään. Meitä oli matkassa neljä ja meillä kaikilla piti olla majapaikka tiedossa, tytöillä kun oli tuttuja paikan päällä. Saksalainen Sophia ja suomalainen Eerika majoittuisivat kahden Tsekin ja yhden Unkarilaisen kotiin ja minä ja Piia yöpyisimme kreikkalaisen Spiroksen luona. No, täällähän mikään ei ole tietenkään koskaan niin yksinkertaista! Kahta päivää ennen reissua saimme tietää, ettei isäntämme suinkaan olisi Patrassa kyseisenä viikonloppuna. Seuraavaksi jännitimme, missä mahtaisimme Piian kanssa nukkua! Jostain syystä niin isosta kaupungista ei ainakaan netin välityksellä löytynyt sopuhintaisia hostelleja tai hotelleja. Paikan päällä kuitenkin huomasimme, että mahtuisimme kaikki saman katon alle helposti: Sophia nukkui varsin mukavasti lattialla (allaan muhkea kasa vilttejä), Eerika nukkui pienellä sohvalla ja minä ja Piia jaoimme isomman sohvan. Loppu hyvin kaikki hyvin siis. Perjantai-ilta meni kutakuinkin kämpillä turistessa, koska saavuimme melko myöhään. Lauantaina matkasimme Nafpaktos nimiseen pieneen kaupunkiin ja ihailimme siellä maisemia. Kipusimme myös kukkulan päälle tsekkailemaan linnoitusta, joka oli ikävä kyllä mennyt jo kiinni. Ilma oli mukavan lämmin. Illalla oli luvassa luonnollisesti humpsuttelua ja sunnuntai aamupäivä menikin luita keräillessä. Lähdimme lounaan kautta 16.30 bussilla takaisin kohti Ateenaa. Mukava viikonloppu kertakaikkiaan!

Tällaista tällä kertaa. Ihan jo ahdistaa, kun aika rupeaa käymään vähiin. Olen tavannut niin paljon uusia mukavia ihmisiä, etten haluaisi lähteä vielä pitkään aikaan. Kolme kuukautta on aivan liian lyhyt aika! Ette edes usko, kuinka nopeasti aika on kulunut..no, vielä on aikaa jäljellä ja se pitää käyttää tehokkaasti hyväksi! Mitäs kaikkea sitä vielä keksiikään? Parin viikon päästä Anu jo tuleekin viikonloppuvierailulle, mahtavaa! En malta odottaa!:)

Palataan taas rakkaat.

Life is not always a picnic.

Nyt kun olen laskeutunut alkuhuumasta ja avannut silmiäni enemmän, huomaan ympärilläni myös paljon asioita, jotka eivät meillytä silmää/korvaa/mieltä. Seuraavassa meinaan vähän avautua niistä asioista. Jotenkin kuitenkin tuntuu, että kaikkia hulluuksia en pysty koskaan selittämään, ne vaan pitäisi kokea itse. Yritetään eniveis.

Ensinnäkin liikennekäyttäytyminen tässä maassa on ihan omaa luokkaansa! Pahempiakin maita varmasti on, mutta tää on yksi hulluimmista mitä oon eläessäni kokenut. Ensinnäkin autoilijat todellakin väärinkäyttävät tööttiä ja hätävilkkuja, mikä ei varmaan näissä välimeren maissa oo mikään erikoinen juttu, mutta vertaan sitä nyt esimerkiksi suomalaiseen ajokäyttäytymiseen. Töötit raikaa milloin mistäkin syystä. Olen yrittänyt saada selkoa siitä, mihin tarkoitukseen niitä töristellään ja syitä on monia: kivan näkönen misukka, pösilö kanssa-autoilija, "hei mä tuun täältä sun ohi, varo!" ja joskus tuntuu, että myös "ihan muuten vaan tässä tööttäilen"...varsinkin aamuruuhkassa torviorkesteri soittaa aika äänekästä ja ei niin kaunista konserttiaan. Hätävilkkuja taas käytetään aina, kun parkkeerataan, missä ei mun mielestä ole mitään järkeä. Autot myös parkkeerataan ihan minne sattuu! Jalankulkijan vihreä valo ei tarkota yhtään mitään. Aina vähintään kaksi moottoripyöräilijaa ajattelee, että niillä on oikeus ajaa punaisia päin. Poliisit myös ajelevat täällä aina punaisia päin, vaikka eivät hälytysajossa olisikaan. Esimerkillistä. Veikkaan, että jos ylität katua ja auto sattuu tulemaan vauhdilla kohti, oli sitten kumman vihreä tahansa, jäät siinä kisassa kakkoseksi. Liikennesääntöjen noudattamatta jättäminen on vain yksi osa kaikkea, täällä ei välitetä oikein mistään säännöistä! Summauksena voisin sanoa, että jos osaat ajaa autoa Kreikassa, pystyt sen jälkeen ajamaan missä tahansa!

Mainitsinkin jossain aikaisemmassa tekstissä, että kaipaan kohteliaita suomalaisia ja meidän melko nöyrää asennetta. Täällä ihmiset ovat yleisesti, ainakin julkisilla paikoilla, todella töykeitä ja itsekkäitä! Metron saapuessa asemalle, ihmiset pakkautuvat ovien eteen ja voit olla varma, ettei ulos tulevia päästetä rauhassa ensin poistumaan, vaan jokainen vääntää "minä eka"- asenteella, ja kyynärpäitä säästelemättä. Liukuportaissa jäädään aina juttelemaan kaverin viereen niin, ettei kukaan pääse ohi. Harvemmin myöskään pyydellään anteeksi, jos vahingossa (no, vahingossa ja vahingossa) tuuppastaan toista. Joskus jopa tuntuu, että ne ihan ****uillakseen seisovat tiellä ja tuuppivat miten sattuu. Julkisissa kulkyneuvoissa on muuten toinenkin haittapuoli: suurin osa ihmisistä laiminlyö henkilökohtaista hygieniaansa melko rajulla kädellä! Välillä ei tiedä mihin päin kääntyä, kun jengin henki haisee niin pahalle (varsinkin aamuisin). Yyy äää kooo.

Kaupassa asiointi on todella hidasta, ainakin mun kohdalla, jos maksan kortilla. Vaikka mulla on sirukortti, joudun aina näyttämään henkkarit, kävelemään kassan taakse näppäilemään tunnuslukuni, jonka jälkeen vielä allekirjoitan kuitin. En pysty käsittämään, miten täällä ollaan näissä asioissa niin jäljessä. Kaikki viralliset maksu- ja paperiasiat väännetään vaikeimman kautta ja yleinen vastaus kysellessä mitä tahansa tuntuu olevan "ööö, tuu huomenna uudestaan". Kärsivällisyyttä Meri...

No, kaikki siis ei aina suju suunnitelmien mukaan sujuvasti (paitsi hauskanpito ja stressittä eläminen. Ei paha), kämpän suhteen olisi voinut käydä parempikin mäihä (en ees jaksa alottaa siitä), lakkoja on vähän väliä ja koulu on ollut äänestyksen takia suljettuna kaksi viimeistä maanantaita (eli ei kielikurssia. Onko se sitten hyvä vai huono...). Nää hommat on kuitenkin aika kärpäsen kakan kokosia, kun ajattelee tän maan tilannetta yleensä. Ne kaikki älyttömät jutut mitä me luetaan Hesarista, ja joille me jopa välllä nauretaan, ei aina naurata täällä, kun näkee ne  seuraukset livenä. Kreikka on ihana paikka lomailla, mutta ei tartte olla täällä kuin kuukausi, niin se näyttää myös sen toisen puolensa..en tiedä millä nää ihmiset täällä elää! Suomi on todellinen lintukoto ja olen tosi onnekas, kun saan asua maassa, jossa hommat sujuu melko hyvin ja saan valtiolta rahallista tukea ja kunnon palkkaa työstäni (kunnollista verrattuna kreikkalaisten palkkaan). Täällä tarvitaan todella iso muutos ihmisten asenteissa, ennen kun tästä suosta noustaan. Kreikkalaisten mentaliteetti on muuten kans sellanen juttu, mitä en pysty selittämään, se pitää kuulla, nähdä ja kokea itse. Se valaisee asioita paljon, ainakin on valaissu mulle. Töissä olen oppinut sen, että vammaisten (ja muiden vähemmistöjen) asema tässä maassa on todella huono: se on stigma, josta vammaiset lapset, aikuiset ja heidän lapsensa kärsivät..on surullista katsoa niitä lapsia töissä, kun tietää että heillä voisi olla edessään niin toisenlainen elämä...täällä perheet eivät saa tukea ja tuntuu, etteivät he edes tiedä, miten vammaisen lapsen kanssa pitäisi toimia ja millaisia tarpeita lapsella on. Yleisesti vanhemmat kai tuntevat syyllisyyttä ja hemmottelevat lapsiaan herkuilla, eivätkä vaadi heiltä juuri mitään. Työ, jota koulussa tehdään menee aika harakoille, kun kotona ei nähdä vaivaa. Tästäkin voisi jatkaa loputtomiin...

Tällä tekstillä kai halusin valaista myös vähän tätä elämän varjopuolta täällä, muttei niin paljon huonoa, ettei paljon hyvääkin! Tapasin eilen töissä ollessani kreikkalaisen tytön Marinan, joka tulee huhtikuussa Helsinkiin vaihtoon. Juttelimme tovin ja lupasin auttaa häntä sitten paikan päällä kaikessa, missä vaan suinkin pystyn! Marina sai siis henkilökohtaisen tutorin ja meikäläinen saa kreikkalaisen kaverin suomeen! Mahtavaa! Käväsin  tänään myös vihdoin Akropolilla ja näky oli vaikuttava. Suosittelen kaikille. Tää kaupunki todella osaa yllättää ja näyttää kahdenlaiset kasvot. Ensi viikolla suunnitelmissa on kivuta Lykavittokselle, joka on Ateenan korkein kukkula ja viikonloppuna kävästään varmaan Hydra- saarella. Tietty edessä siintää vielä myös reissut Patraan ja Santorinille.. Nähtävää täällä siis riittää! Joulukuussa on odotettavissa myös vieraita, jeeeee!!! Ja mikä parasta, elämä on täällä aikas ressitöntä!;)

Tässäpä siis tärkeimmät. Jatkan ihmettelyä, nauttimista, pinnan venyttämistä, hauskanpitoa, "opiskelua" ja yllättymistä täällä Ateenassa ja toivon teille sinne lunta, eli valoa harmauteen! Filakia.

Erasmus!

Olen Erasmus! Muutama viikko sitten kävin ensimmäisissä Erasmusbileissä, niinkuin jo jossain aikaisemmassa kirjoituksessani mainitsin. Bileissä oli kuitenkin aivan liikaa porukkaa, eikä siellä mun mielestä ollut kauhean mukavaa. En sillion jatkanut iltaa muiden Erasmusten kanssa, vaan pakenin Kreikkalaisten kavereideni pariin. Viime viikonloppu oli kuitenkin pelkästään Erasmusta ja kivaa oli!

Kuulin eräältä suomalaiselta vaihtaritytöltä hyvin eriskummallisista bileistä, jotka järjestettäisiin perjantaina metroasemalla! Mun mielestä idea oli niin kreisi, että bileisiin olisi pakko mennä. Liettualainen Dalia lupasi lähteä seuraksi. Karttaa katsottuamme selvisi, ettei bileitä suinkaan metroasemalla järjestettäisi, vaan 10 minuutin kävelymatkan päässä Fixin asemalta alikulkutunnelissa. Miedän molempien kartat eivät kuitenkaan ulottuneet aivan sinne saakka, joten jouduimme suunnistamaan tovin. Meitä ei aluksi ollut paikalla montaa, mutta tunnelissa oli dj, joka soitti hyvää musiikkia sekä baari, joten se riitti meille. Eräs toinen vaihtarikaverini, suomalainen Piia saapui paikalle kavereidensa kanssa parin tunnin kuluttua ja kahdelta tunneli olikin jo melko tukossa ja tunnelma katossa! Kukaan ei ollut kuitenkaan ajatellut, että jossain vaiheessa ihmisille voi tulla tarve päästä vessaan..näky oli siis kuin suomessa konsanaan ja ihmiset ravasivat pusikoissa. Olin tehny virhearvion laittaessani korkkarit jalkaan. En osannut odottaa, että istumapaikkoja ei juuri ollut tarjolla ja ennen kolmea mun päkiät huusi jo hoosiannaa ja oli pakko lähteä taksin metsästykseen..itkua vääntäen löysin vihdoin keltaisen auton ja sain helpotuksen. Voin kertoa, että nämä bileet oli erikoisimmat, missä olen koskaan ollut! Hauskaa! Jälkeen päin ymmärsin, miksi bileet oli ollut mahdollista järjestää: viime viikonloppu oli vaaliviikonloppu ja kreikkalainen tuttuni kertoi, ettei poliiseja näy silloin missään..jep..

Launtaina keli oli mahtava ja vietin päivää vaihteeksi kreikkalaisessa seurassa. Vuorossa oli jalkapalloa Dimitran ja Vasiliksen kanssa. Pelailut jäivät kuitenkin lyhyeen ja päätimme lähteä satamaan kahville nauttimaan auringosta. Sattumalta ohitsemme kulki eräs belgialainen vaihtarityttö ja hänen poikaystävänsä ja he liittyivät seuraamme. Kerrassaan mukava päivä. Ateena näyttää kovin erilaiselta aurinkoisella säällä. Satama ja meren ranta oli kaunista katsottavaa.

Illalla menin suomalaisen vaihtaritytön (joo, täällä on PALJON suomalaisia) syntymäpäiväkekkereille. En tuntenut tyttöä entuudestaan, mutta menin Piian kutsumana. Paikalla oli samoja tyyppejä kun edellisenä iltana ja meillä oli oikein mukavaa. Puolen yön jälkeen jatkoimme matkaa klubille. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun menisin klubille täällä Kreikassa. Ne on täällä ihan sikahintasia! Sisäänpääsy voi olla helposti 10-15 euroa (sisältäen juoman), mutta silti! Eräs kreikkalainen seurueestamme tunsi kuitenkin klubin omistajan, joten pääsimme sisään ilmaiseksi. Mukavaa vaihtelua oli se, ettei klubilla soitettu pelkästään kreikkalaista musiikkia. Baaritiskillä ei tarvinnut kuitenkaan montaa kertaa käydä: kaksi juomaa, joista toinen oli pieni olut, maksoivat 21 euroa!!! Tanssittiin non stopina (mulla oli tällä kertaa mukavat kengät). Sain uusia mukavia kavereita ja Piian kanssa puhuttiin, josko lähtisimme joku viikonloppu pienellä porukalla käymään Patrassa (he olivat siellä kielikurssilla ennen Erasmusta). Aika jees! Toivottavasti onnistuu, ja miksikäs ei onnistuisi!

Eipä tällä kirjoituksella ollut mitään suurempaa merkitystä, kuhan jotain teille luettavaksi näpräsin :). Ollaan suunniteltu myös mahdollista viikonloppureissua esimerkiksi Volokseen, joka on kaupunki muutaman tunnin päässä Ateenasta. Olisi kiva vähän nähdä mitä Ateenan ulkopuolelta löytyy. Kun Eero tulee tänne 27.12, ajateltiin myös mennä käymään Santorinilla. Onhan sekin pakko nähdä, vaikka saari onkin varmasti kauniimpi kesällä.

En haluu kotiin vielä, mut glögiä jostain syystä haluaisin! Tuokaa mulle jooko? Ja don´t worry äiti, kyllä mä teen muutakin kuin käyn ulkona! Töissä on edelleenkin kivaa, kreikan kieli alkaa sujua ja nyt alan tekee koulutehtävää. Hahaha!

Kreetalla

Kävästiin viime viikolla Kreetalla. Lähdettiin Dimitran kanssa keskiviikkona kolman lautalla (laivalla oikeestaan) kohti Irakliota. Matka kesti n. 7 tuntia ja tietty kaikki mukavat istumapaikat oli varattu. Jouduttiin istumaan suurin osa matkasta buffaravintolan pöydän ääressä. Noh, minähän nukun missä vaan, joten tunnin torkut pöydän ääressä oli ihan peace of cake. En tajunnut ottaa matkalle mitään ajanvietettä, kuten esimerkiksi kirjaa ja yritin löytää laivan myymälästä jotain luettavaa. Ainoa englanninkielinen lehti oli kuitenkin Athens news..halusin jotain hömppää, joten ostin kreikkalaisen naistenlehden, josta en tajunnut hölkäsenpöläystäkään! Kuvat oli kivoja..

Saavuimme Iraklioon kymmenen maissa illalla ja Dimitran veljen Vasiliksen (joo, paljon Vasiliksia ja Ioanniksia täällä…) kaveri oli meitä hakemassa. Vasiliksen kämppä oli melko pieni, mutta aika siisti. Isona miinuksena kuitenkin se, että selkeästi hän polttaa sisällä..yöks…Jätettiin kamat kämpille ja lähdettiin keskustaan Jailhouse- nimiseen baariin, missä Vasilis on töissä. Otettiin parit juomat, mutta oltiin molemmat niin väsyneitä, että ”jo” kahden aikaan lähdimme kämpille. Sänky, jossa nukuin ensimmäisen yön (koska Dimitran selkä oli niin kipeä), oli ”erinomainen”: hetekamalli, jossa keskimmäinen lauta lähti jatkuvasti irti. Toisinsanoen, mun pyllyn kohdalla oli sängyssä iso aukko!

Seuraavana aamuna sää näytti lupaavalta, joten päätimme lähteä rannalle. Ihan ei ollut uintikeli, joten ajattelimme mennä vain istuskelemaan ja nauttimaan. Aurinko ei kuitenkaan paljoa lämmittänyt, kun rannassa tuuli oli aikamoinen. Söimme kuitenkin ostamamme aamupalan ja otimme hauskoja kuvia, joten mukavia muistoja jäi. Siinä vaiheessa kun korvat oli täynnä hiekkaa, läähdimme käppäilemään takaisin kämpille. Lepäilimme parisen tuntia ja illemmalla lähdimme kaikki yhdessä ulos syömään. Menimme melko perinteiseen Kreetalaiseen tavernaan ja annoimme Vasilikselle vapaat kädet tilata safkat (Kreetalla asiakas kirjoittaa itse listaan kaiken, mitä haluaa tilata ja lista annetaan tarjoilijalle. Kätsää). Otimme perinteiseen tyyliin monia pieniä annoksia jaettavaksi. Kreetalaista perinnettä kunnioittaen, ruokailuun kuului olennaisena osana myös Raki…voin kertoa, etten vieläkään ole fani. Ruoka oli taivaallista! Ruoan jälkeen jatkoimme iltaa mm. Jailhousessa tanssien. Viiden aikaan aamuyöstä kömmimme petiin.

Perjantaina nukuimme ymmärrettävästi pitkään. Keli oli viileä ja todella tuulinen. Päätimme Dimitran kanssa lähteä kävelylle kaupungin vanhalle muurille. Kävimme myös tsekkaamassa keskustan nähtävyykisiä. Kun illan suussa saavuimme kämpille, olimme niin syväjäässä, ettei kumpaakaan huvittanut lähteä kylille riekkumaan. Vietimme siis rauhallisen koti-illan ja menimme ajoissa nukkumaan. Ratkaisu oli hyvä, koska lauantaina olimme päättäneet mennä CretAquariumiin katselemaan fisuja. Kahteen asti iltapäivällä nukkuminen ei siis tullut kysymykseen.

Lauantaina heräsimme siis ajoissa ja lähdimme kohti Aquariumia. Reissusta ei ole mitään järisyttävää kerrottavaa, mutta voin kertoa, että näin paljon mielenkiintoisia fisuja ja hain (itseasiassa kaksi)! Hui! Söimme palattuamme keskustaan Goody´s- nimisessä pikaruokalassa (Kreikkalainen yritys, jonka tarjonta on huomattavasti laajempi ja ravitsevampi kuin esim. Mäkkärin…) jättimäiset salaatit, jotka pitivät meidät kylläisinä loppupäivän. Vasiliksella oli lauantaina vapaapäivä, joten päätimme, että lähtisimme yhdessä tanssimaan. Mielessämme oli eräs lattariklubi, jossa meininki oli kyseisenä iltana kuitenkin melko laimea..päädyimme jostain syystä TAAS Vasiliksen työpaikalle Jailhouseen. Tupakansavu, ja sillä tarkoitan siis läpitunkematonta savuverhoa, siinä piskuisessa paikassa sai mut kuitenkin voimaan pahoin ja lähdimme pian jatkamaan matkaa. Toivoimme Dimitran kanssa tanssimusiikkia soittavaa baaria ja siirryimme rannan läheisyydessä sijaitsevaan klubiin. Desibelitaso siinä mestassa oli korvia särkevä (kovin yleistä täällä) ja DJ soitti vain Kreikkalaista pop-musiikkia, jes..tupakansavu tässäkin mestassa oli kuvottava! Musta alkoi tuntua siltä, ettei tämä lauantai-ilta vain ollut mua varten ja tarvitsin muutenkin raitista ilmaa. Lähdin siis takaisin kämpille ja jätin sisarukset humpsuttelemaan keskenään. Aamulla seitsemän aikaan sankarit saapuivat kotiin.

Sunnuntaina tsekkasimme Knossoksen muinaisen kaupungin rauniot. Ne olivat melko vaikuttavat! Käsittämätöntä, että niin vanhat seinämaalaukset näyttivät vieläkin aivan siltä, kuin ne olisi tehty eilen! Kierroksen jälkeen menimme jälleen tavernaan syömään ja loppu ajan istuimme todella makeessa kahvilassa rupatellen. Klo 23.00 lauttamme suuntasi takaisin Ateenaan.

Reissu oli mukava ja muistoksi jäi myös paljon kuvia. Mun netti täällä on surkea, mutta jos pystyn, yritän joku päivä laittaa kuvia tänne teidän nähtäväksi. Facebook- kaverit niitä jo näkevätkin. Palaan taas asiaan, kun on jotain kerrottavaa! Haleja kaikille tasapuolisesti.

Kuulumisia lyhyesti

Geia sas! Ajattelin kerrankin kirjoittaa kuulumisia vain lyhyesti. Viime viikko meni nopeasti. Vatsa oikutteli parina päivänä, enkä sen takia päässyt keskiviikkona töihin asti. Työviikko oli siis vain kolmen päivän pituinen. Perjantaina kävimme Dimitran kanssa syömässä nami nami- ruokaa (Saganakijuusto on muuten MAHTAVAA!) ja jatkoimme iltaa yhteen vakkaripaikoistani Psirissä, Ghost- baariin (siellä on myös karaokea. Olen laulanut :P). Tanssimme ja juttelimme tuttujen kanssa niitä näitä ja ilta venyi taas melko myöhään. Dimitran poikaystävä Vasilis on entinen jalkapalloilija ja ilmaisin innostukseni päästä joku kerta mukaan pelailemaan. Lauantaina sovimme menevämme. Heräilin lauantaina ajoissa ja valmistauduin ensimmäiseen liikunta-annokseeni Kreikassa! Huh! Noh, vetäessäni vessaa, säiliö lähti irti seinästä ja kaikki vedet lensi tietenkin mun päälle! Seisoin hetken pöntön päällä pidellen säiliötä kiinni ja huusin apua! Onneksi Maria oli kotona, muuten olisin varmaan seissyt vessassa koko päivän..korjaaja saapui lopulta ja pääsin hiukan myöhässä pelailemaan jalkapalloa..

Mietä oli "pelaamassa" vain me kolme, Dimitra, Vasilis ja minä. Vasilis opetti meille tekniikkaa jne. Hauskaa oli! Kotiin päästyäni korjaaja oli onneksi juuri lähtemässä ja pääsin suihkuun. Illalla menin ensimmäisiin Erasmuskotibileisiin Victoriaan. Kämppään oli ahtautunut parhaimmillaan 100 ihmistä ja jengi poltti röökiä sisällä..Espanjalaiset hengailivat keskenään, kuten myös ranskalaiset..Eniten juttelin liettualaisten kanssa. Dalia, jonka kanssa bileisiin menin, on liettualainen. Kahden aikaan bileet loppuivat naapurien valitusten takia (yllättävää..). Lähdin Victoriasta jälleen Psiriin tapaamaan kreikkalaisia kavereitani. Jouduin ottamaan taksin, koska Victorian asema oli suljettu. Matkalla juttelin taksikuskin kanssa kreikaksi! Oma puheeni oli kylläkin Grenglishia, Englannin ja Kreikan sekoitusta, mutta selvisin!

Maanantaina meille Erasmuksille järjestettiin tervetuliaisseremonia koululla. Seremonia ei ollut kummoinen, mutta sieltä sai ruokaa ja lahjakassin, jossa oli kaikkea peruskamaa: T-paita, lippalakki, muki, kartta jne. Seremoniasta jatkoin kreikankielentunnille, joka oli taas täyttä höpöhöpöä. Itsenäisen opiskelun ja Dimitran avulla, olen kuitenkin oppinut jo paljon: aakkoset on hallussa ja ymmärrän jonkin verran puhetta ja osaan pikkuisen sitä tuottaakin. Mainittakoon vielä, että sain vihdoin kirjastokorttini!!!

Koulusta suuntasimme Dimitran kanssa Pireukseen ostamaan lauttaliput Kreetalle!! Keskiviikkona klo 15 lähdemme matkaan! Jej! Kirjoittelen taas kuulumisia reissun jälkeen! Halit Suomeen!

Lakkoja ja sen sellaista.

Voi jestas mikä maanantai!!! Eipä mennyt kaikki ihan putkeen. Lähdin aamulla koululle suunnitelmissani mennä ensin hoitamaan loput paperiasiat toimistolle ja hakemaan oppikirjan kielikurssille. Sen jälkeen menisin hakemaan vihdoin kirjastokorttini ja etsimään aineistoa toista tehtävääni varten (tehtävä on aineistohakutyyppinen). Klo 13.30 alkaisi kreikan kielen tunti. Noh, bussilakko oli alkanut tietämättäni juuri sillä sekunnilla, kun astuin ovesta ulos. Odotin bussia kaatosateessa 20 minuuttia, jonka jälkeen otin toisen opiskelijan kanssa taksin koululle. Hintaa reissulle tuli onneksi vain 2,5 euroa per naama.Kirjastossa sain tietää, ettei kirjastokorttiani voitu vieläkään valmistaa (eihän täällä olla oltukaan kun vasta 3 viikkoa…) jostain kumman syystä. Joudun taas odottelemaan viikon, että pääsen seuraavan kerran koululle. Josko sitten? 

Koska en saanut korttia, en myöskään saanut lainata kirjoja, joten en voi vieläkään tehdä tehtävääni..

Menin oppitunnille klo 13.30 ja sain siellä tietää, että tunti olikin alkanut klo 13..sen oli tarkoitus loppua klo 15.30, mutta lopetimmekin jo klo 14. Minun osakseni jäi kuunnella, kun muut oppilaat tekivät harjoituksia, jonka jälkeen harjoittelimme lausumista ja tunti olikin sitten siinä. Opettaja ilmeisesti olettaa, että osaamme nämä aakkoset jo ulkoa! Nenä kiinni kirjaan sitten..

Koska bussit eivät kulkeneet, jouduin kävelemään metroasemalle puoli tuntia. Onneksi matka taittui nopeasti mukavan kreikkalaistytön kanssa, jolta kysyin tietä. Jalkakäytävät ovat täällä aika rapakunnossa, joten loppumatkasta farkut olikin jo ihan kurassa..Ampelokipiin saavuttuani ostin puhelimeen lisää puheaikaa, jota en osannut taaskaan ladata, koska kaikki ohjeet ovat kreikaksi. Onneksi Maria oli kotona auttamassa. Päätin kotiin päästyäni, etten tänään enää astu ulos kämpästäni! (kävin kyllä ostamassa lähikaupasta vähän lohturuokaa ja ulos mennessä astuin tietty maailman isoimpaan lätäkköön).

Onneksi eilinen päivä oli maailman mahtavin! Ilma oli lämmin ja aurinkoinen, joten päätimme Dimitran kanssa lähteä rannalle. Kun tapasin Dimitran, suunnitelmat kuitenkin muuttuivat: lähdimmekin Dimin vanhempien ja serkkutytön kanssa heidän ”kesämökilleen” Dilesiin, 45 min. päähän Ateenasta. Perillä kävimme meressä uimassa, söimme ja kävimme kävelyllä. Voi kun kaikki sunnuntait voisivat olla saman laisia!

Viime viikko meni nopeasti.Viikonloppu meni viihteen puolelle: perjantaina kävimme Dimin, Dimin poikaystävän Vasiliksen ja Vasiliksen kavereiden kanssa perinteisessä Bouzouki- ravintolassa, lauantaina treffasin parin suomalaisen vaihtaritytön kanssa ja sunnuntai olikin aika legendaarinen..Menin Chrisin kanssa käymään oluella kahdeksan aikaan ja palasin reissultani klo 5 aamulla. Kävimme Chrisin työpaikoilla, parissa baarissa, jossa toisessa innostuin laulamaan karaokea. Lopulta lauloin duettoa Karaokeisännän kanssa..varmaan sanomattakin selvää, etten mennyt seuraavana aamuna kielikurssille. Hupsista! (sori äiti).

Tiistaina ei tarvinnut tosiaan mennä töihin, koska koululla oli lakko, joten työviikkoni supistui kolme päiväiseksi. Kohokohta töissä oli perjantaina, kun hoidin aamulaulut sun muut itsekseni kreikaksi!:) Opettaja oli tyytväinen. Sain myös luvan olla pois töistä viikon päästä perjantaina, joten Kreetan reissu toteutuu! Lähdemme keskiviikkona (torstaina on joku no work- päivä) ja palaamme maanantaina. Mahtavaa! Työharjoittelupaikkani on ollut aivan mahtava, eikä aamuisin harmita herätä töihin. Lapset ovat edelleen ihania, mutta 4,5 tuntia on aivan riittävä päivän pituus. Koko ajan pitää olla silmät selässä!

Olen alkanut huomaamaan eroja kreikan ja suomen kulttuurien välillä yhä enemmän. Kaipaan suomesta, uskokaa tai älkää, ystävällisiä ja kohteliaita ihmisiä! Täällä etenkin vanhemmat naiset osaavat olla aika töykeitä ja harvemmin pyydetään anteeksi jos astutaan metrossa varpaille tms. Dimitra on siis aivan oikeassa sanoessaan, että suomalaiset ovat mukavia ja kohteliaita. Legendaariset kreikkalaiset miehet ovatkin sitten ihan oma lukunsa! Tuntuu kuin olisin avaruusolio, tai joku uusi keksintö, jota tökitään, töllötellään, ihastellaan ja ihmetellään. Jopa poliisin, jolta kysyin tietä eräänä päivänä, oli pakko heittää joku imarteleva kommentti ulkonäöstäni! En oikein vielä tiedä, miten tähän huomioon pitäisi suhtautua. Onneksi mulla on Dimitra, joka kertoo, miten näitten machomiesten kanssa pitää toimia!:D Elämä on täällä kiireettömämpää, mikä on sopinut mulle hyvin. Miinuksena siinä on se, että kun tosissaan haluaa jotain saada aikaiseksi, hommat ei onnistu. Kaikki systeemit täällä ovat aika kivikautisia.

Vaikka tämä päivä menikin vähän penkin alle ja vaikka olekin pyörällä päästäni näiden ihmisten ja ihmeellisyyksien kanssa, olen saanut  uusia kavereita ja jopa yhden ihanan ystävän ja nauttinut jokaisesta päivästä. On mukava huomata, kuinka ainakaan vielä stressi ei ole päässyt yllättämään. Jospa nyt vain pääsisi niiden tehtävien kimppuun pikkuhiljaa…

Ensi kertaan taas. Filakia!

P.S. Ilmat on aika mukavat edelleen. Yli 20 asteessa mennään joka päivä, mutta usein satelee. Ei silti huono keli lokakuussa :)

Työharjoittelu alkanut!

Ensimmäinen viikko harjoittelua takana! Aloitetaan vaikka siitä. Olen työharjoittelussa Theotokos nimisessä koulussa, jossa oppilaina on kehitysvammaisia lapsia ja nuoria. Työskentelen ryhmässä, jossa on kuusi lasta ja opettaja, joka on koulutukseltaan psykologi ja erityisopettaja. Lapset ovat iältään 6-12 vuotiaita ja kahdella heitä on Downin syndrooma ja lopuilla autistisia piirteitä ja muita vaikeuksia, suurimmaksi osaksi kommunikoinnin saralla.

Olen sopeutunut ryhmään hyvin ja opettaja on otettu siitä kuinka nopeasti olen oppinut kieltä. Ryhmässä oppii hyvin, koska suurin osa lapsista ei puhu juuri lainkaan ja heille toistetaan vain yhtä tai muutamia sanoja. Olen saanut osallistua alusta saakka niin paljon kuin haluan ja opettaja kyselee minulta mielipidettäni usein ja kehittelemme tehtäviä yhdessä. Päivä alkaa yhdeksältä ja 13.30 bussit lähtevät viemään oppilaita kotiin. Ei siis paha työpäivä. Tykkään!:) Päivät noudattelevat samaa kaavaa, mutta toiminnat hiukan vaihtelevat. Tiistaisin ja perjantaisin lapsilla on liikuntaa ja torstaisin vanhemmat oppilaat pitävät kahvilaa, josta lapset voivat ostaa esimerkiksi toasteja ja mehua. Ostin itsekin toastin ja Frappen, hyvää oli!

Kuljin ensimmäisenä päivänä koululle koulun omalla bussikuljetuksella, joka on ilmainen. Seuraavana päivänä kokeilin kuitenkin julkista liikennettä ja jatkossa menen ainakin aamulla koululle metrolla ja bussilla, koska saan siten nukkua tovin pidempään. Takaisin päin olen kulkenut koulubussilla. Onneksi julkisilla kulkeminen on täällä helppoa! Ryhmässä on mukana maanantaisin (itse olen silloin kielikurssilla), keskiviikkoisin ja perjantaisin myös kreikkalainen toimintaterapeuttiopiskelija Eva, jonka kanssa tulemme myös hyvin toimeen. Hän ja opettaja puhuvat hyvää englantia, joten minäkin pysyn paremmin kärryillä.

Maanantaina alkoi kielikurssi. Kokemus oli vähintäänkin mielenkiintoinen. Tapasimme opettajan kirjaston edessä klo 11 ja porukkaa valui paikalle pikkuhiljaa. Epäonnekseni huomasin, että porukassa oli mun lisäksi ainakin seitsemän suomalaista tyttöä! Angstasin sitä jonkin verran ja kun tytöt rupattelivat keskenään, pysyttelin loitommalla. Tottakai tytöt olivat mukavia ja myöhemmin jo juteltiinkin yhtä sun toista. Ihmettelin hiukan, kun ”kielikurssi” aloitettiin kirjastoesittelyllä, joka tapahtui englanniksi. Tämän jälkeen jäimme kirjastoon istumaan hömistyneinä ja tietämättöminä siitä, tuleeko opettaja enää ollenkaan paikalle. Onneksi hän kuitenmin saapui ja tunti kesti, noh, puolisen tuntia. Sen aikana opettelimme esittelemään itsemme ja ”opettelimme” myös aakkoset. Tämän jälkeen sovimme treffit Monastirakin asemalle klo 13.30, josta suuntaisimme vanhaan kaupunkiin. Liikenteessä oli kuitenkin ruuhkaa ja suurin osa , opettaja mukaan lukien, löysi itsensä paikalle reilut puoli tuntia myöhässä. Kierros ei kestänyt kauaa ja sen aikana opettaja pääasiassa kertoi meille kaupungin historiasta. Tästä lähtien kielikurssi, siis ihan se tunti, pidetään maanantaisin ja satunnaisina päivinä käymme kierroksilla Ateenan museoissa, Akropolilla jne. Ihan jees.

Vapaa-aikanani olen pääasiassa hengaillut Dimitran kanssa. Olemme kävelleet ympäri kaupunkia, ihailleet nähtävyyksiä vähän korkeammalta ja Dimi on opettanut mulle vähän kieltä. Tänään alkaa viikonloppu ja kämppä on taas yksin mun käytössä, kun Maria lähti vanhempiensa luokse juhlimaan syntymäpäiviään. Maria pyysi mua mukaan, mutta olin jo sopinut muuta ja paikka on tunnin ajomatkan päässä Ateenasta. Tänään mennään Dimin kanssa Exarghiaan illastamaan, jonka jälkeen tavataan muita Dimin kavereita. Exarghia on se paikka, jossa oltiin myös viime perjantaina ja se on edelleen tähän astinen suosikkini kaikista illanviettopaikoista!

Tiistaina ei tarvitse mennä töihin, koska koulussa on lakko! Haha! En oikein ymmärtänyt mikä lakko, mutta enivei. Tämä viikko on ollut aika vilpoinen ja tuuli tekee siitä kylmemmän. Ensi viikolla pitäisi taas olla lämpimämpää. Dimitran veli asuu Kreetalla ja eilen selvisi, että hän ottaa meidät vieraakseen ja pääsen käymään Kreetalla! Mahtavaa! Ajankohta on vielä auki.

Kaikkea hullunkurisuutta tästä paikasta on mahdotonta kuvata, mutta joka päivä on tuonut uusia kokemuksia. Tänään mm. sain pienoisen sätkyn, kun Maria oli lähtenyt vanhemmilleen ja yhtäkkiä ovesta sisään paukkasi Marian mummo! Mummo kävi vain kastelemassa parvekeen kasvin ja olettaakseni halusi, että myös minä pidän siitä huolta (sen mitä nyt ymmärsin).

Sain myös vihdoin opiskelijakorttini (itseasiassa olin yllättynyt kuinka nopeasti se saapui). Palvelu oli erinomaista: Ioannis toi sen minulle keskustaan, kun olin Dimin kanssa kahvilla. Löysin lähimmän opiskelijaravintolan pienen etsiskelyn jälkeen (kukaan paikallisista opiskelijoista ei tiennyt missä se on..). Ravintolasta saan ilmaisen ruoan joka päivä. Syötävää on paljon: keitto, lämmin ruoka, salaattia, leipää ja hedelmää! Ruoka on maukasta ja koska se on ilmaista, käyn siellä totta kai joka päivä töiden jälkeen!

Toistaiseksi ainakin kaikki on siis erinomaisesti. Erilaiseen rytmiin (täällä valvotaan myöhään) ja kulttuurieroihin totutteleminen vie tietenkin aikansa, mutta mielestäni olen sopeutunut hyvin. Paikallisista huomasin sen, että he ovat ERITTÄIN isänmaallisia. Politiikasta en lähtisi heidän kanssaan väittelemään, vaikka välillä he puhuvatkin todella ristiriitaisesti tilanteestaan. Joka seinässä on iskulauseita ja poliittisia kommentteja. Olen katsonut parhaakseni olla kommentoimatta juuri mitään. Rahasta ja palkasta puhuminen ahdistaa, koska täällä kukaan ei tienaa mitään! Vaikka mielestäni esimerkiksi toimintaterapeutin palkka Suomessa on liian alhainen, Kreikan tilanteeseen verrattuna pitäisi kai vain olla onnellinen, että tulee hyvin toimeen.

Tämä tässä tällä erää. Palailen taas astiaan, kun on jotain kerrottavaa. Lähden tästä ihailemaan Ateenan iltaa ja yötä! Mukavaa viikonloppua kaikille!

Filakia!

"JOS kaikki menee niin kuin pitää..." ja muuta mukavaa.

Ok. Ensimmäiset hämmentävät päivät takana ja nyt on hetki aikaa hengähtää ja kirjoitella kuulumisia.  Olen jo kotiutunut näille kulmille ja muodostanut kiintymyssuhteen huoneeseeni. Asun Ampelokipin alueella, joka on vain parin metropysäkin päässä keskustasta. Lähellä on Panormoun alue, joka on suosittu yöelämäkeskus, yksi monista.

Torstaina heräilin jo suht aikaisin ja koska kämppikseni nukkui myöhään, lähdin keskustaan yksin. Koska en tietenkään vielä tiennyt suosittuja alueita, hengailin pääasiassa vain pääkaduilla. Neljältä oli aika tavata opettajani Ampelokin asemalla. Olin jostain syystä päässäni ajatellut, että opettajani on nainen ja yllätys olikin aikamoinen, kun vastassa oli viisikymppinen mies! Istahdimme viereiseen kahvilaan, jossa muuten join ensimmäisen (enkä varmastikaan viimeistä) Frappen, eli kylmän kahvijuoman. Namskis! Keskustelimme opettajamme kanssa tietenkin tulevasta harjoittelustani ja loppupeleissä kaikesta muustakin. Hauska veikko tuo Ioannis! Täysin erilainen kuin yksikään Suomessa tuntemani toimintaterapeutti. Herra Politiksen (kuten häntä täällä kutsutaan) mukaan kyselin PALJON kysymyksiä ja hän vastasi kaikkeen vain yksinkertaisesti: ”kaikki selviää aikanaan, älä huoli”.

Kun tapaaminen oli ohi, hän oli tyytyväinen, koska näytin silminnähden rentoutuneemmalta. Hän oli myös järjestänyt paikallisen toimintaterapuettiopiskelijatytön Dimitran viemään minut perjantaina toimistolle hoitamaan pakolliset paperiasiat pois päiväjärjestyksestä. Dimitra on 22-vuotias IHANA tyttö, joka suoritti keväällä Erasmus-vaihdon Helsingissä. Oli ihanaa, kun sain puhua ihmisen kanssa, joka osasi englantia! Kämppikseni ei osaa englantia kovinkaan hyvin, joten kommunikointimme on hiukan takkuista. Ja minähän en ainakaan vielä puhu kreikkaa. Sovimme Dimitran kanssa tapaamisen torstaille klo 8.30 Ampelokipin metroasemalle, josta matkustaisimme yhdessä toimistolle ja koululle.

Perjantaina sitten hoisimme asioitani monta tuntia, koska täällä MIKÄÄN ei ilmeisesti toimi niin kuin pitää, tai ainakaan nopeasti! Nyt ymmärsin mitä herra Politis tarkoitti, kun hän toitotti ”JOS kaikki menee niin kuin pitää…”. Kolmen paperilappusen saaminen (yksi ruokailukorttia, yksi kirjastokorttia ja yksi opiskelijakorttia varten) kesti 1,5 tuntia! Kaiken lisäksi opiskelijakorttia en saanut, koska uudet kortit eivät olleet vielä saapuneet, kirjastokorttia he eivät vain voineet jostain syystä juuri sillä hetkellä teettää, joten ainoana konkreettisena tuloksena oli siis ruokailukortti. Eipä siinä mitään, mutta edes virallisella opiskelijatodistuksella ja henkkareilla en täällä saa opiskelijabussilippua, vaan minulla pitää olla se typerä lärpäke todisteena!!!

Herra Politis oli sopinut erään toisen opettajan kanssa, että tämä veisi minut tiistai aamuna Theotokokseen, jossa harjoitteluni siis tapahtuu. Hyvä, koska yksin tuskin heti osaisin perille suunnistaa. 

Seuraavaksi suuntasimme Dimitran kanssa keskustaan hankkimaan minulle paikallista liittymää ja nettiyhteyttä, koska Marian kertomasta poiketen, kämpilläni ei ole langatonta nettiyhteyttä…liittymän hankkiminen onnistui suht helposti, paitsi että he halusivat henkkareistani kopion. Lähdimme teettämään kopiota kulman takana sijaitsevaan kopioliikkeeseen ja törmäsimme kadulla poliiseihin ja lukuisiin kameramiehiin. Jälkeenpäin selvisi, että virastotalossa, jonka ohi kuljimme oli juuri noin kymmenen minuuttia aikasemmin yritetty tappaa joku virkamies (näin ainakin ymmärsin)! Paikalla oli siis ammuskeltu ja käsittääkseni joku oli ainakin loukkaantunut. Onneksi emme olleet paikalla aikasemmin…Enivei, liittymän hankinta onnistui, mutta nettiyhteyttä en voi täällä hankkia (ainakaan peruspakettia kk-maksulla), koska minulla ei ole jotain ihme tunnusta/numeroa, koska en ole kreikkalainen, enkä asu täällä vakituisesti! JUST! Ainoa vaihtoehto oilsi ollut ostaa tikku 50 eurolla ja sitten ladata siihen jotain creditejä…vähän liian kallista lystiä! Olkoon.

Nämä asiat siis toistaiseksi ainakin esimerkkinä siitä, ettei täällä mikään toimi niin kuin pitäisi! Siihen sitten vissiin tottuu. Heh.

Torstai- iltana muuten tapasin tuossa Panormoun alueella paikallisen Chrisin kanssa (Chris on jo Suomen päässä hankittu kontakti, meillä on yhteinen tuttu). Käväsimme parilla drinkillä ja Souvlakilla. Chris tietenkin halusi maksaa koko lystin. Nice. Hän olisi vielä tietenkin halunnut viedä minua autollaan Plakan (yksi viihdekeskittymä) alueelle drinkeille, mutta tässä vaiheessa vielä kieltäydyin ja pelasin varman päälle.

Perjantai-iltana menimme Dimitran kanssa illalliselle kreikkalaiseen tapaan. Ruoka oli mieletöntä!!! Tilasimme sekä kylmiä, että lämpimiä alkupaloja ja jaoimme niitä. Kaikki täällä tekevät niin. Otimme tietenkin perinteisen Fetasalaatin (ihan eri homma kun suomessa, ei voi edes verrata), grillattua fetaa (lempparini), friteerattua munakoisoa, jotain makkarahässäkkää jne. Parasta oli se, että illallinen syödään rauhassa, pitkän kaavan mukaan. Pidimme välillä taukoja ja juttelimme niitä näitä. Istuimme ravintolassa varmaan noin kolme tuntia. Ruoan jälkeen menimme drinkeille ja tapasimme Dimitran poikaystävän. Tämä kyseinen baarialue, jonka nimeä en nyt muista on tähän astinen lempparini, koska kadut olivat kapeita ja rakennukset vanhoja. Joka paikassa oli todella hienoja graffiteja ja baarit olivat sisäpihoineen kuin elokuvista. Istuimme iltaa puoli neljään saakka, kunnes lähdimme kotiin. 3.30 on täällä vielä aikainen aika mennä kotiin. Täällä baareissa notkutaan aamu kuuteen, seitsemään saakka ja seuraavana päivänä nukutaan iltapäivään asti! Hetki menee, ennen kuin totun tällaiseen rytmiin! Poikkeuksena suomalaiseen baarikulttuuriin, täällä ei ikinä olla humalassa! Perjantaina nautin ravintolassa juodun viinin lisäksi pari olutta ja lauantaina kolme lasia viiniä. Dimitra oli yllättynyt, kun en ollutkaan perinteinen suomalainen tuppisuu, jota saa baari-illan jälkeen kantaa kotiin! Hehe!

Lauantaina nukuin melkein koko päivän ja illalla tapasin jälleen Dimitran Gazin alueella (jälleen yksi viihdekeskittymä). Tapasin myös Dimitran parhaan ystävän ja hänen kaksi espanjalaista kaveriaan. Nämä espanjalaiset eivät olleet yhtään niin kuin kaikki muut, joita olen elämäni aikana tavannut. Kyseessä oli itseasiassa melko perkeleen tylsä pariskunta, jotka eivät paljoa puhelleet! Dimitran ja hänen parhaan kaverinsakin mielestä tyypit olivat mälsiä! Koska Espanjooleilla ei ollut rahaa baariin, he lähtivät ajoissa nukkumaan ja minä jäin Dimitran kanssa kaksin drinkeille. Papatimme taas niitä näitä ja kolmen jälkeen suuntasimme taksilla kotiin. Tänään sunnuntaina menemme tanssimaan salsaa!!!

Huomenna alkaa kreikan kielen kurssi klo 11! Siellä tapaan muita Erasmusvaihtareita, joiden kanssa tulen luultavasti myös jatkossa viettämään aikaa. Tästä n. kymmenen hengen porukasta kuitenkin meitä suomalaisia on jopa neljä! Se on vähän mälsää, koska viimeinen asia, mitä haluan täällä tehdä, on hengata suomalaisten kanssa! Toivottavasti ovat kuitenkin mukavia. Mielummin ehkä vietän aikaa Dimitran kanssa, jolloin pääsen käsiksi aitoon Kreikkalaiseen elämään! Odotan kuitenkin innolla ulkomaalaisten Erasmusvaihtareiden tapaamista!

Tänään sunnuntaina käppäilin yksin keskustan kirpputorialueella ja luin kirjaa aurinkopaikalla kulmakahvilassani. Yritän vielä saada vähän väriä pintaan! Ilma on ihana: 25-27 astetta ja usein aurinkoa. Illalla tietenkin vähän viileämpää, mutta shortseissa pärjää ja neuletakki harteilla riittää. Tärkeimpänä mainitsen vielä kaupat! Ihan mielettömiä pieniä liikkeitä ja käsittämättömiä kenkäkauppoja upeine korkokenkineen (suomen tylsiä lätysköjä ei voi edes verrata näihin)! Hinnatkaan ei päätä huimaa! Jos vaikka muutaman parin suomeen toisi…Korut täällä ovat myös erittäin kauniita. So far I´m loving Athens!

Tulipa kirjoitettua pitkä teksti! Voin luvata, etten jatkossa jaksa kertoa kuulumisia näin yksityiskohtaisesti!:D Kerron ensi viikolla miten harjoittelu on täällä lähtenyt sujumaan.

Siihen asti, Filakia (eli ”little kisses)!

Vihdoin täällä!

Huh helpotusta! Odotus on palkittu ja olen vihdoin Kreikan maaperällä.

Monet tietävätkin, että kärsin pienoisesta lentopelosta, joten läksin tänään kentälle kera pienten sinisten pillerien. Eniten jännitti ehkä se, etten ole koskaan matkustanut yksin. Yleensä kekkuloin muiden perässä ja luotan, että matkakumppanini viisaampana hoitaa lentolippuasiat sun muut matkustusmuodollisuudet. Nyt kaikki piti kutakuinkin hoitaa itse ja koneessakaan en voisi puristaa kenenkään kättä paniikin iskiessä. Pienen jännitysmomentin aiheutti myös se, että Ateenan päässä pitäisi vielä yksin suunnistaa oikeaan metroon ja löytää kämpille. Kaikki pelkoni osoittautuivat kuitenkin turhiksi, kun turvatarkastuksen jälkeen jännitys hellitti. Ennen boardausta nappasin kuitenkin pillerin naamaani ja marssin koneeseen. Sain hyvät paikat ja istuin mukavan pariskunnan vieressä, jotka jutustelivat minulle koko nousun ajan ja muutenkin, joten en edes kerennyt paljoa jännittämään!

Ateenan kentältä suunnistin metrolle ja koska liukuportaisiin ei saanut viedä matkalaukkuja, raahasin 20 kiloista jättilaukkuani hiki päässä muutamat raput ylös ja alas. Onneksi metrolinjoja ei ollut kuin yksi, joten oikeaan kulkuneuvoon ei ollut vaikea löytää. Kämppikseni Maria saapui minua Ampelokipin asemalle vastaan ja kämppä olikin vain 5 minuutin kävelymatkan päässä metrosta. Kämppä on tosiaan Kreikkalainen, heh, eli hiukan erilainen mihin ollaan meillä totuttu, mutta ihan siisti ja huoneessa on oma parveke ja kaikki tarpeellinen löytyy. Internetin kanssa tosin on hiukan ongelmia, siis lähinnä tämän langattoman yhteyden kanssa: se toimii vain olohuoneessa. Jos "mokkula"- tyyppinen ratkaisu ei maksa paljoa, taidan hankkia sellaisen.

Huomenna opettajani saapuu tapaamaan minua tänne meidän "kotikulmille" klo 16. Ehkä sitten saan vähän selkoa kaikista käytännön asioista. Pian tapaan varmaan myös muita Erasmusvaihtareita. Aamulla käymme hakemassa minulle alaoveen avaimen ja ehkä sitten lähden kaupan kautta keskustaan pöllöilemään. Kai sitä Souvlakiakin pitää maistaa!:)

Kerron myöhemmin, miten asiat ovat täällä lähteneet rullaamaan.

-Merkkari

P.S. Täällä on muuten aikas mukavan lämmin! Paikalliset tosin eivät kuulemma tähän aikaan vuodesta enää käy rannoilla...saas siis nähdä uskallanko minäkään..:P

Reilu kuukausi lähtöön...

Ajattelin postailla vähän etukäteisfiiliksiä jo nyt, koska tie tähän pisteeseen on ollut kaikkea muuta kuin helppo! Sanotaan, että vaihtoon lähteminen on pitkä prosessi, joka vaatii paljon vaivannäköä ja etukäteisvalmisteluja ennen lähtöä. Voin kyllä todellakin allekirjoittaa edellisen ja samalla todeta, että itse olen saanut tehdä hommia varmasti vähän muidenkin lähtijöiden puolesta!

Oma prosessini on edennyt kutakuinkin seuraavasti: Kohteeksi valikoitui Filippiinit ja kaikki etenikin suunnitelmien mukaan ja jopa paremmin. Koiranhoitoasiat, matkaseura ja vuokralaisen järjestäminen omaan asuntoon harjoittelun ajaksi järjestyi helposti, mutta siitä se alamäki sitten lähtikin..Ensin koiranhoitaja perääntyi pestistään. Uusi hoitaja järjestyi kuitenkin heti (kiitos ihanan Nooran) ja järjestelyt jatkuivat. Seuraavaksi matkaseura perui lähtönsä täysin ymmärrettävästä syystä, mutta uusi seuralainen onneksi löytyi jo saman päivän aikana (kaukokohteisiin kun ei opiskelijoita yksin lähetetä). Näiden vastoinkäymisien jälkeen seurasi harmaa jakso, jonka aikana lähetin Filippiinien suuntaan arviolta 20 sähköpostiviestiä, joista yhteen vastattiin. Täytimme haastavan ja raastavan kahdeksan sivuisen hakulomakkeen ja maksoin 40 euroa täysin naurettavasta ja epäluotettavasta lääkärintodistuksesta. Homma kosahti kuitenkin kuin senään, kun tämän jälkeen saimme Filippiineiltä ystävällisen kieltävän vastauksen...JEP!

Olin jo heittämässä pyyhettä kehään, mutta koulun kautta järjestyi harjoittelupaikka Ateenasta, joka siinä vaiheessa tuntui melko köyhältä lohdutuspalkinnolta. Pienen mietinnän jälkeen päädyin kuitenkin siihen tulokseen, että jonnekin lähdetään ja Eurooppa tuntui kaiken tämän säädön jälkeen järkevältä ja luotettavalta vaihtoehdolta. Matkaan lähtisin yksin, mikä tuntui myöskin mukavalta ja jännittävältä ajatukselta. Tässä vaiheessa olin kuitenkin menettänyt jo vuokralaiseni ja uuden etsiminen sai alkaa..

Vuokralaisasia Suomen päässä järjestyi melko helposti, mutta Ateenan päässä minulla ei ollut majapaikkaa. Koska olin aikatauluista melkoisesti jäljessä, kaikki Erasmus- vaihtareille tarkoitetut huoneet olivat jo varattuja.Yhden Nigerialaismulkvistien huijausyrityksen jälkeen kämppä järjestyi kuitenkin edellisen vaihtarin suhteiden kautta! Lennot varattuani ajattelin, että homma on saletti ja voin keskittyä olennaiseen, mutta viimeisenä silauksena paluulentoni peruttiin! Sain kuitenkin varattua uudet lennot halvemmalla. Määränpäähän pääsen pari päivää aikaisemmin suoralla lennolla yhden vaihdon sijaan. Vuokralainenkin vaihtui vielä täällä päässä viime hetkellä, mutta vaihdos ei ollut lainkaan huono. Tervetuloa Kriste!

Että näin. Nyt voin sanoa, että kun pääsen koneesta ulos Ateenassa, meinaan marssia baariin ja juoda lasillisen kuohuvaa palkinnoksi uurastuksesta. Tämän seuraavan kuukauden istun koulunpenkkiä kuluttamassa lasten ja nuorten toimintaterapiaopintojen parissa. Eero lähti tiistaina Jenkkilään loppuvuodeksi ja veikkaan, että oma lähtöni on sen vuoksi nyt helpompaa. Vielä on matkavalmistelut vaiheessa, joten hommia riittää syyskuulle. Laitan kuulumisia jälleen lähempänä H-hetkeä.

Ja niille kaikille, jotka eivät vielä tienneet, lähden siis Ateenaan suorittamaan lasten ja nuorten toimintaterapiaharjoittelujaksoa Theotokos- nimiseen järjestöön. http://www.theotokos.gr/english/.